26 kesäkuuta, 2018

Kohti unelmia


Myönnän, fanitan Olli-Pekka Heinosta. Hänestä on tullut todellinen elämänfilosofi, joka osaa asettaa sanansa niin hienosti, että niitä pohtii vielä pitkään jälkikäteen. Hän on toiminut tämän bloggauksen inspiraation lähteenä.

Kolumnissaan Asiantuntijuuden valo ja varjo, hän kuvaa tarkkanäköisesti sitä tosiasiaa, kuinka ammattilainen näkee niitä asioita, mitä amatööri ei näe. Samaan hengenvetoon hän kuitenkin toteaa, että ammattilaisuus myös sokeuttaa. Siksi amatööri joskus näkee asioita, joita ammattilainen ei lasiensa takia havaitse. Osui ja upposi!
Kun laittaa ammattilaisen lasit päähän, tietää liikaa. Tietää kaikki ne yksityiskohdat, miksi joku on vaikeaa ja miksi joku ei onnistu. Maailma on täynnä mahdottomuuksia, esteitä ja vaikeuksia. Yksityiskohtaisuus haiskahtaa vaikealle. Voin yhtyä tässäkin asiassa Saku Tuomisen kysymykseen: "Miksi ihmeessä kaiken pitäisi olla helppoa?" Entä jos ensi kerralla vastaat ihmisille, jotka sanovat että, aika vaikealta tuntuu, näin: ”No niin tuntuukin, mutta tehdäänkö silti?”

Myönnän olleeni varsinkin nuorempana, se ärsyttävä mukamas ammattilainen, joka tiesi liikaa. Olin se tyyppi, joka etukäteen halusi varmistella, että mikään ei voi mennä metsään. Se oli keino onnistua aina ja kaikkialla. Sen seurauksena, en myös koskaan pahasti epäonnistunut. On minuakin heitetty kylmään veteen ja syvään päähän, mutta ei ehkä sittenkään riittävän syvään ja riittävän kylmään. Mitä jos olisin kuitenkin uskaltanut olla vähän suurpiirteisempi ja kurotella tähtiin sen sijaan, että pidin jalat turvallisesti maan kamaralla?

Onneksi elämä opettaa ja aito kokemus tuo suurpiirteisyyttä mukanaan. Nykyään uskallan olla murehtimatta liikaa, elää päivä kerrallaan. Uskallan laittaa ne amatöörin lasit silmille. Uskallan keskittyä mahdollisuuksiin ja unelmiin, sen sijaan että kaivaisin esiin, ne kaikki mahdolliset ja mahdottomat sudenkuopat. Nyt joskus jopa tietoisesti ryhdyn amatööriksi, joka kyselee miksi ja miksi ei. Kieltäydyn murehtimasta etukäteen kaikkia yksityiskohtia ja vaikeuksia, jotka voivat estää nostamasta rimaa riittävän korkealle.

Frank Martela on oivasti todennut, että ihminen on velvollisuuden tuntoinen, haluaa saada asiat tehtyä. Asiantuntijatyöt eivät kuitenkaan ole koskaan loppuun asti tehtyjä. Maailma ei tule valmiiksi, vaikka kuinka yrittää, tai vaikka kuinka teen tämän, tuon ja tuonkin. Siksi on joskus uskallettava jättää asiat rönsyämään. On uskallettava hyväksyä keskenkertaisuus ja se, että ehkä kaikkien asioiden loppuun saattaminen ei olekaan aina tärkeää. On hyväksyttävä, että maailma ei tule valmiiksi kesälomaan mennessä.

Ihmisen mieli on suurin este sille, että unelmat eivät toteudu. Laiva alkaa kääntyä, kun alkaa keskittyä mahdollisuuksiin. Aikaa ja energiaa saa tuhlattua käsittämättömästi siihen, että vatuloi ja pohtii, miksi asiat eivät voisi onnistua. Tai siihen, että yrittää tehdä kaikki nirunarut valmiiksi tunnollisesti. Kesä on oivaa aikaa levätä, mutta myös haaveilla ja unelmoida, miettiä sitä mitä oikeasti haluaa ja mikä on tärkeää. Kiepsauta itsesi riippumattoon, nosta jalat ylös ja katso kuinka pilvet purjehtivat taivaan halki! Tartu hetkeen ja anna unelmien leijailla!