Nalle Wahlroos kuulutti puolestaan syksyn Board Professionals seminaarissa hallituksilta toimialaosaamista. Hallituksen tulee myös ymmärtää onko yritys hinta-, palvelu- vai teknologiakilpailussa. Edellä mainituissa esimerkeissä toisessa puhutaan hallituksen vastuusta ja toisessa toimitusjohtajan valinnasta. Tehtävään liittyvästä vastuuerosta huolimatta vastakkain ovat kaksi melko erilaista näkemystä siitä kuinka yrityksen tärkeimmät positiot pitäisi täyttää.
Toimialojen rajoja tullaan tulevaisuudessa rikkomaan yhä enemmän. Google on tulossa kovaa vauhtia pankkiliiketoimintaan ja sähköautojen edelläkävijä Tesla tulee niin ikään toimialan ulkopuolelta. Uber ja AirBnB ovat alan ulkopuolelta tulijoina niin ikään mainioita esimerkkejä. Niitä kaikkia yhdistää teknologiaosaaminen. Riittävä ymmärrys teknologian ja digitaalisuuden murroksesta lienee siten kaikkien tulevaisuuden johtajien perusedellytys.
Toistaiseksi vielä kilpailu on käyty hyvin pitkälti hinta-palvelu akselilla, mutta sekin näkökulma on murtumassa kovaa vauhtia. Enää ei ole itsestään selvää mikä on hyvä palvelu tai edullinen hinta. Aika harva meistä enää arvostaa lyhyttä jonotusaikaa pankissa, koska emme käy siellä enää. Sen sijaan aika moni kokee että helppo tunnistettavuus, palvelun luotettavuus ja sovellusten käyttäjäystävällisyys ovat enneminkin hyvää palvelua.
Kun tuote-palvelukokonaisuudet eivät ole enää identtisiä, sekä hinta että palvelunäkökulmat hämärtyvät niin, että vaihtoehtoja ei voida enää vertailla yksi yhteen. Tiedätte mistä puhun, jos olette joskus yrittäneet verrata esimerkiksi lasten sairasturva- tai kotivakuutuksia. Koska konkreettiset valintakriteerit hämärtyvät, ottaa tunne ja brändimielikuva yhä enemmän vallan kuluttajan päätöksenteosta. Siksi tarvitaan ketterämpiä tapoja reagoida sekä asiakastyytyväisyyden että digitaalisuuden kellotaajuuden näkökulmasta.
Valtaosa päätöksenteosta tulee vääjäämättä siirtymään johdosta kuluttajarajapintaan. Koska päätöksenteko hajautuu, murenee myös pohja pois siltä, että toimialaosaaminen olisi johtajalle välttämätöntä. Substanssi- ja toimialakohtaisen osaamisen sijaan johtajan tärkeimmäksi tehtäväksi muodostuu erityisesti ihmisten mutta myös asioiden johtaminen. Johtajan tehtävänä on luoda innostava visio, poistaa esteitä, luoda tekemisen paloa ja onnistumisen iloa sekä valmentaa ihmisiä tekemään oikeita asioita vision saavuttamiseksi.
Nyt joku varmasti ajattelee, että johtajan tehtävä on kuitenkin luoda visio ja siihen tarvitaan toimialajohtamista. Kyllä, visiota ja suunnan näyttämistä tarvitaan tulevaisuudessakin, mutta siihenkään toimialan osaaminen ei ole perusedellytys. Siitä voi olla jopa enemmän hyötyä, että johtajalla ei ole toimialaosaamista. Toimialaosaamista tärkeämpää on kyky kuunnella, kysyä ja kyseenalaistaa. Alan sisältä tulevan johtajan toimialaosaaminen voi jopa kääntyä itseään vastaan. Kun toimialaosaamista löytyy, on valtavan suuri riski ja kiusaus sille, että kokonaiskäsitys luodaan yksin johtajan toimesta perinteisesti ja patruunamaisesti siellä kulmahuoneessa.
Alan ulkopuolelta tulevan johtajan on pakko kysyä ja kuunnella, jotta hänelle muodostuisi hyvä kokonaiskäsitys siitä, minkälainen tulevaisuuden visio halutaan muodostaa. Kun johtaja kyselee ja kuuntelee, muokkaa hän automaattisesti samalla maaperää tulevaisuuden muutokselle. Kun asioita pohditaan yhdessä useammalta näkökulmalta, ihmiset samalla sitoutetaan muutokseen ja saadaan innostumaan vastuun ja luottamuksen kasvaessa.
Sanotaan että toimialan yllättäjä tai mullistaja tulee aina oman alansa ulkopuolelta. Nyt valtaosassa johtajatason rekrytoinneista korostetaan kuitenkin vankkaa toimialaosaamista. Toimialaosaamisen edellytys on perua patruunajohtamisen aikakaudelta, jolloin ajateltiin että kaikki viisaus asuu keskitetysti kulmahuoneessa. Milloin tulee se päivä, jolloin tehdään rekrytointi, jossa kriteerinä on toimialan ulkopuolelta tuleminen? Vielä kauempana lienee se päivä, jolloin kysytään että mikä on ylipäätänsä toimiala.
