perjantai 17. helmikuuta 2017


Bloggaukseni sai saman nimen kuin Tanja Vasaman kolumni Helsingin Sanomissa muutamaa viikkoa sitten. Kyse ei ole sattumasta, sillä kyseinen kolumni innoitti minua jatkamaan aiheen pohdiskelua. 

Ihailen erästä entistä esimiestäni siitä, kuinka hän hallitsi kiirettä ja kiireen tuntua. Aina kun menit tapaamiseen hänen kanssaan, koit olevasi tärkeä, tapaamisen tärkein keskipiste. Hän ei vilkuillut kelloa, ei vastannut puhelimeen, ohjasi ovelle tulijat palaamaan myöhemmin asiaan.

 Emma Seppälän tutkimuksen mukaan pitkäkestoinen stressi altistaa sairauksille ja kiihdyttää solujen vanhenemista. Se vahingoittaa muistia, luovuutta sekä kykyä tehdä päätöksiä, ratkaista ongelmia ja ajatella uusin tavoin.

Kiire ei ole haitallista vain johtajalle itselleen, vaan se heijastuu myös hänen ympäristöönsä ja alaisiinsa. Jos esimiehellä ei ole aikaa kuunnella, tulee tunne, että omaa työtä ei arvosteta. Kun yhteistä aikaa ei ole ideoiden purkamiseen, yritys ei kehity. Kun esimiehellä ei ole aikaa päätöksentekoon, on hän tiiminsä näkökulmasta pullonkaula, joka estää asioiden eteenpäin viemisen. Kiire voi aiheuttaa johtajalle itselleen stressiä, mutta sen seurauksena hän voi aiheuttaa stressiä myös muille.

Yhteinen aika on arvokkainta mitä esimies voi alaiselleen antaa. Se on kunnioitusta ja arvostusta. Se on mahdollisuuden antamista uudistamiselle ja uudistumiselle. Se on parempaa johtajuutta. Liika yhteinen aika voi tuntua alaisesta myös ahdistavalta. Se voi tuntua kyttäämiseltä, niskaan hönkimiseltä tai pikkuasioihin puuttumiselta. Kiire voi siis joskus olla myös hyväksi, jottei ole aikaa puuttua liiaksi lillukan varsiin. Kiire voi aiheuttaa myös sopivaa stressiä, jotta asiat rullaavat jouheasti eteenpäin.

Meidän jokaisen tulee muodostaa yksilöllinen suhteemme kiireeseen. Kun luomme tätä suhdetta, on muistettava mikä on minulle tärkeää, mutta yhtä lailla huomioitava, mikä on toisille tärkeää. Kysy ja kuuntele, tuumaa ja toimi. Haastavaa kyllä, mutta ihan mahdotonta - tuskin!

Kiire on huono statussymboli

lauantai 11. helmikuuta 2017

Pomo piilossa -niminen tosi-tv-sarja puhutti kovasti syksyllä. Toteutus oli kömpelö ja harva pomo pysyi kovista yrityksistä huolimatta piilossa työntekijöiltään. Uskottavuutta söi entisestään tuottaja Juha Vuorion yritys kääntää epäonnistuminen onnistumiseksi: Halusimme vetää vähän överiksi, sillä kevyempi linja ei olisi välttämättä toiminut”, Vuorio kertoo Iltalehdelle. Yritin katsoa muutamaa jaksoa loppuun saakka onnistumatta. Myötähävetti osallistujayritysten ja erityisesti piilottelevien pomojen puolesta.

Pomo pois piilosta!

keskiviikko 25. tammikuuta 2017



Olen joutunut käymään sairaalassa viime aikoina valitettavan useasti. Lean henkinen prosessien kehittäjä kun olen, olen ikään kuin huomaamatta tehnyt paljon havaintoja hoitoprosessien toimivuudesta. Tässä bloggauksessa kerron yhdestä investointeihin ja prosessin sujuvuuteen liittyvistä huomioista. Jos kiinnostusta ja kysyntää riittää, saatan blogata muista huomioista vielä myöhemmin!

Tätä on Lean yksinkertaisimmillaan

maanantai 16. tammikuuta 2017


Sain jokin aika sitten ihanaa palautetta eräältä kanssatyöntekijältä; On ihanaa kun sun kanssa saa olla erimieltä! Se oli yksi parhaista palautteista, mitä olen saanut pitkään aikaan! Arvostan kaikkia niitä jotka uskaltavat sanoa olevansa erimieltä, oli sitten kyse minun omasta tai jonkun toisen tekemästä päätöksestä. Kannustan luonnollisesti myös omia joukkojani haastamaan ajatuksiani. On aina ilahduttavaa kuulla jonkun heistä sanovan, että mietitkö nyt ihan loppuun asti. Silloin on hyvä hetki pysähtyä yhdessä miettimään, mikä olisi parempi ratkaisu.

Kyseenalaistaminen kuuluu työelämään

maanantai 2. tammikuuta 2017

Oletko esimiehenä ollut tilanteessa, jossa puolustelet tekemisiänne tehtäväkentän ainutlaatuisuudella? Oletko vähätellyt kilpailijoiden, asiakkaiden tai muiden toimialojen työtä sillä, että tekeminen muualla on yksinkertaisempaa ja helpompaa? Uskotko itse siihen, että oman tekemisenne esteet ovat nimenomaan tuotteenne, toimintatapojenne tai asiakaskuntanne ainutlaatuisuudessa? Jos näin on, olet melko suurella todennäköisyydellä yrityksenne kehityksen jarru.

Esimies, oletko kehittymisen este?

maanantai 26. joulukuuta 2016

Aamulypsyssä pohdittiin taannoista kohua Porin Ässien toimitusjohtajahausta. Hakemusta koristivat Pata-logolla varustetut sonnin kivekset ja hakemuksessa kerrottiin tehtävän vaativan cojonesta eli röyhkeyttä (on myös slangi sana kiveksille). Ässien naisfanit nousivat barrikaadeille ja uhkasivat, että eivät osta enää kausikortteja. Aamulypsyn spekuloinnin mukaan kohu oli hyväksi ja antoi Ässien hallitukselle potkua katsella maisemaa laatikon ulkopuolelta. Lopulta tehtävään valittiin Eeva Perttula, joka oli sekä nainen että tuli täysin toimialan ulkopuolelta. Hatunnosto Ässille rohkeudesta ja onnittelut Eevalle! Hyvällä naisella on varmasti munaa enemmän kuin keskinkertaisella miehellä. Toimialan ulkopuolelta tulevalla on varmasti myös silmää ja kykyä kyseenalaista sitä, miten aina ennenkin on tehty.

Tulevaisuuden johtaja tulee toimialan ulkopuolelta

lauantai 24. joulukuuta 2016


Kara Kuumana bloggaajat Tanja ja Kirsi toivottavat kaikille lukijoillemme oikein hyvää joulua!

Sillä aikaa kun me sulattelemme kinkkua, voitte käydä kuuntelemassa vierailuamme Työelämän Soihdunkantajat podcastissa! Juontajana toimi Aki Ahlroth ja keskustelussa mukana myös Esa Lehtinen. https://soundcloud.com/soihdunkantajat/karakuumana

Jouluiloa Kara Kuumana lukijoille!

perjantai 16. joulukuuta 2016


Slush oli monen kansainvälisen sijoittajan mielestä aivan mieletön tapahtuma ja huikea aikaansaannos. Se pyöri tuhansien suomalaisten ja kansainvälisten vapaaehtoisten voimin. Ulkomaalaiset sijoittavat ihmettelivät sitä luottamusta, mitä vapaaehtoisille annettiin ja yhtä lailla loistavaa fiilistä, joka tapahtumassa syntyi. Mikä parasta, Slush ei ole Suomen mittapuussa mitenkään ainutlaatuista vaan täältä löytyy vapaaehtoisvoimin toteutettuja tapahtumia niin suuremmassa kuin pienemmässäkin mittapuussa kasakaupalla.

Onnistumisen iloa ja tekemisen paloa työelämään!

lauantai 10. joulukuuta 2016

Olin eilen kokouksessa, jossa käsittelimme vaikeaa aihetta. Keskustelu eteni hyvin ja saimme monta asiaa eteenpäin. Palaverin päätteeksi totesin, että pidetään keskustelun ilmapiiriä yllä jatkossakin. Tiukasta asiasta huolimatta nauru raikui ja tunnelma oli hyvä. Itselleni jäi erittäin hyvä mieli ja toivon, että muutkin kokivat samoin. Jäin pohtimaan omia sisäisiä ajureitani ja niitä tiimityönpelisääntöjä / -arvoja, jotka toimivat itselleni motivaation lähteinä. Tässä oma listani ilman tärkeysjärjestystä. Oletko miettinyt miltä oma listasi näyttää?

Millä arvoilla pelaat työelämässä?

perjantai 2. joulukuuta 2016


Pysähdyttävää. Euroopan parhaassa työpaikassakin voi uupua. Petri Suhonen kirjoitti rohkeasti ja avoimesti omasta masennuksestaan ja työuupumuksestaan: Lankani olivat palaneet loppuun eikä unilaturini enää toiminut. Tekemättömien töiden lista vei energian päivisin ja käsittelemättömät asiat valvottivat öisin. Matka supersuorittamisesta saamattomuuteen sujahti huomaamatta.

Slushin huippumeininki ja hyvät fiilikset ovat vielä monen tuoreessa muistissa. Samanlaisia hyviä fiiliksiä voi moni kokea myös omalla työpaikallaan. Onnistumisen ilo ja tekemisen palo vie tylsimmänkin tyypin mennessään. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita piisaa, mutta niistäkin selvitään yksissä tuumin. Vaikeudet ja niistä voittaminen lujittaa tiimiä ja kasvattaa vauhtia entisestään. Elämä on samaan aikaan ihanan huumaavaa ja samalla kuluttavaa.

Johtajan on osattava myös jarruttaa