19 elokuuta, 2017

Olen kaikella intohimolla ja tekemisen palolla organisoinut ja suunnitellut lähes vuoden verran #Johtajatulet seminaariohjelmaa mahtavan tiimini kanssa. Innostus koko tiimissä on lähes huumaavaa, joten toivomme, että saamme tartutettua edes osan siitä innostuksesta jokaiseen kouluttajaan, puhujaan ja seminaarivieraaseen. Tunnelman nostattamiseksi annan teille kaikille muutaman epävirallisen vinkin Johtajatulille valmistautumiseksi. Vinkit tosin sopivat lähes minkä tahansa muunkin seminaarin osallistujille, ainakin ylätasolla!

Näin valmistaudut seminaariin - ainakin Johtajatulille!

13 elokuuta, 2017

Ahdistun alisuorittamisesta, twiittasi Ville Tolvanen jokin aika sitten. Myönnän, niin minäkin. Eniten raivostuttaa se, että näkee ihmisen potentiaalin valuvan hukkaan, kuin hieno hiekka varpaiden välistä. Alisuoriutuminen on myös surullista. On sääli, että alisuoriutujat eivät voi koskaan tuntea sitä mahtavaa voittamisen tai onnistumisen tunnetta. Minä onnistuin! Me tehtiin se! 

Kaikilla on oikeus onnistua

08 elokuuta, 2017

Kesäloma-aika lähestyy loppuaan ja on aika aktivoitua myös blogimme kanssa. Pieni tauko niin työstä kuin blogistakin on tehnyt hyvää, ajatuksissa laukkaa kehitysideoita niin työ kuin blogimmekin suhteen.

Olemme bloganneet nyt melko tarkkaan kolme vuotta. Melko pitkä matka, eikä aina ole ollut helppoa pitää innostusta tai juttusuonta aktiivisena. Onneksemme meitä on kaksi. Kun toinen väsyy, toinen tukee. Tiimityötä parhaimmillaan!

Kesäloma, mikä ihana tekosyy

22 kesäkuuta, 2017

Kara Kuumana lomailee kesällä! Emme julkaise uusia bloggauksia, mutta voitte etsiä sopivaa lukemista lähes kahdensadan bloggauksen arkistosta. Kuunnelkaa myös Johtamisen jyväsiä podcastiamme, jossa juuri julkaistu uusia jaksoja!

Oikein hyvää juhannusta ja aurinkoista kesää kaikille! 

Kara Kuumana toivottaa aurinkoista kesää!

11 kesäkuuta, 2017



Johtajan tehtävä on keskittyä kokonaisuuksiin ja unohtaa lillukan varret. Kun esimies puuttuu lillukanvarsiin, se sapettaa ja äärimmäisyyksiin vietynä, voi jopa viedä mielenterveyden. On jännittävää huomata, kuinka lillukan varsiin puuttumisen voi muistaa vielä kymmenenkin vuosien päästä. Vaikka ei muistaisi itse asiaa, niin pettymyksen tai hämmästyksen tunteen kyllä ihmeellisesti muistaa.

Minulle oli nuorena työntekijänä annettu iso vastuu, suunnitella tehtaan pihan layout uusiksi. Kävimme tehdyn suunnitelman läpi, yhdessä tehtaan johtajan ja arkkitehdin kanssa. Tehtaan johtajan huomio kiinnittyi ainoastaan siihen, miltä kyltit näyttävät. Hän keskittyi lähinnä väittelemään siitä, pitäisikö niissä lukea incoming goods vai cargo. Ei sanaakaan kaikkein oleellisimmista asioista, eli työntekijöiden turvallisuudesta tai lastauspaikkojen ja reittien toimivuudesta.

Olin mukana kansainvälisessä tietojärjestelmien käyttöönottoprojektissa. Tarkoitus oli ensin tehdä tärkeimmät linjaukset ja kuvaukset ydinprosesseista. Esimieheni halusi olla yli-innokkaasti mukana, vaikka substanssiosaaminen ei mitenkään riittänyt asian käsittelyyn. Hän halusi kovin osoittaa pätevyytensä ja keskittyi lähinnä kommentoimaan konsulttimme vajavaiseen englannin kieleen liittyviä kirjoitusvirhettä.

Näistä molemmista tapauksissa mieleeni jäi vahva muistiälki. Lillukan varsiin puuttuminen toi tunteen pettymyksestä, ärsytyksestä ja myötähäpeästä. Olin pettynyt näiden johtajien tapaan toimia, mutta erityisesti siihen, että en enää voinut arvostaa heitä johtajina kuten aikaisemmin.  

Kun kuulet jonkun sanovan, minä kyllä hoidan tämän tai älä huolehdi, se tulee kyllä hoidettua, on aika perääntyä. On tärkeämpää antaa ihmisten tehdä omalla tavallaan, kuin osoittaa oma pätevyytensä puuttumalla yksityiskohtiin. Joskus on parempi niellä sanansa, vaikka tietäisikin paremman keinon. Joskus on parempi perääntyä, vaikka osaisikin reitin perille. Joskus on myös annettava mennä päin seinää ja antaa toisen kokeilla omia siipiään. Joskus on myös puolustettava toisten epäonnistumisia, vaikka se onkin epämukavaa ja vaikka tiesitkin että yritys epäonnistuu. Pätevyyden osoittamatta jättäminen ei laske arvostustasi - päinvastoin. Kun näytät suuntaa puuttumatta yksityiskohtiin, annat tilaa toimia omalla tavallaan ja tuet epäonnistumisen hetkellä, vasta silloin olet todellinen johtaja.

Johtaja - unohda lillukanvarret!

21 toukokuuta, 2017

”Luuletko, että hyvä työyhteisö on ilmapiiristä kiinni? Olet väärässä.” Näin otsikoi Marjatta Jabe kirjoituksensa Talouselämä -lehdessä. Artikkelissa kerrotaan, että hyvän työilmapiirin lisäksi hyvä työyhteisö tarvitsee myös hyvän ja ravitsevan maaperän eli organisaatiokulttuurin.

Jos ilmapiiri on heikko ja maaperä höttöinen, mistä päästä pitäisi lähteä rakentamaan parempaa työyhteisöä? Vastaus on molemmista suunnista. Höttöistä maaperää tiivistetään hyvällä yhteistyöllä. Hyvä yhteistyö ja uskon palauttaminen tekemiseen puolestaan ruokkii ilmapiiriä.

Uskonsa menettänyt johtaja latistaa työilmapiirin

12 toukokuuta, 2017

Olen opiskelemassa sertifiointiin johtavassa Business Coach koulutusohjelmassa. Sen puitteissa tarjoan muutamalle onnekkaalle coaching kokemuksen. Teen coachingin Pro Bonona, mutta toivoisin saavani palautetta prosessin päättyessä tai coachattavan harkinnan mukaan jo sen aikana.

Teen valinnan hakemusten perusteella. Toimita hakemuksesi kalehto (at) iki.fi viimeistään 19.5.2017. Laita sähköpostin otsikoksi Haku coachingiin. Edellytyksenä coachingiin osallistumiselle on, että coachaus tehdään joko Helsingin tai Hämeenlinnan keskustan tuntumassa tai skypellä.

Oletko aina haaveillut pääseväsi coachingiin?

09 toukokuuta, 2017


Yksi sitkeimmin elävistä "Niin aina ennenkin on tehty" – ajatuksista on hinnoittelu. Vähän liiankin usein hinnoittelustrategia on cost+ eli lasketaan ensin kulut yhteen ja sen jälkeen laitetaan talousosaston ilmoittama marginaali päälle. Miksi tämä on sitten huono hinnoittelustrategia? Koska hyvin harvoin se toimii, jos koskaan.

Vähän kärjistäen yrityksellä on kaksi vaihtoehtoista kilpailukeinoa; kilpailla hinnalla tai kilpailla laadulla. Jos aikoo kilpailla hinnalla, niin se tarkoittaa, että kaikki tekeminen tuotteiden ja palvelujen suunnittelusta alkaen, pitää lähteä kustannuksista, siis IHAN kaikki. Tuotteiden suunnittelua ohjaa vain ja ainoastaan kustannukset; materiaalivalintoja ohjaa hinta ja valmistusta ohjaa työtunnit. Kaikki valinnat tehdään sen perusteella, mikä on halvin tapa toteuttaa asiat. Laatu on riittävä, tai toisinaan jopa välttävä. 

Mutta me suomalaisethan olemme ylpeitä tekemisestämme, oli siihen aihetta tai ei. Me emme halua myydä tai valmistaa halpatuotteita. Sehän on meidän mielestämme sitä alentavaa sekundaa. Ikea on melko poikkeuksellisesti pystynyt kilpailemaan sekä hinnalla että laadulla samaan aikaan. Ensin asetetaan hinta ja sen perusteella määräytyy lopulta laatu.

Jos taas haluamme kilpailla laadulla, hinnoittelun on aina lähdettävä siitä, miten asiakas kokee tuotteen tai palvelun arvon. Lopulta asiakkaan kokema arvo perustuu täysin brändimielikuvaan. Kun mielikuva on kunnossa, on vain uskallettava asettaa hinta niin korkealle että hirvittää. Vai miten ihan oikeasti selitätte sen, että Audista ollaan valmiita maksamaan enemmän kuin monesta muusta auton merkistä?

Me sujuvasti perustelemme ostoperusteitamme laadulla ja yritämme jopa osoittaa laskelmilla, että kyllä Audi on kannattavampi ostos kuin Kia. Todellisuudessa laatu saattaa olla joskus aavistuksen parempaa, että siihen voi nojautua. Kun katsotaan isoa kuvaa, niin kaikki selitykset on lopulta pelkkää höpöä. Audin brändi vie meitä kuin pässiä narussa.

Cost+ hinnoittelustrategia on yhtä harmaa, kuin se suomalainen keski-ikäinen mies, joka on saanut oppinsa 1980 -luvulla. Ja 1980-luvulla saadut opit toimivat hinnoittelussa yhtä hyvin, kuin 1980-luvun opit digitaalisessa maailmassa. Cost+ strategialla ei vain voi voittaa tai edes saada yritystä aina nippa nappa kannattavaksi. Meillä on käytännössä kaksi vaihtoehtoa; Alkaa suunnitella tuotteita valmistettavaksi he%&#¤§n halvalla tai alkaa ihan oikeasti arvostaa markkinointia ja kasvattaa brändiarvoa.

Koska he%&#¤§n halpoihin suomalaisiin tuotteisiin tai palveluihin meistä ei käytännössä kukaan usko, jää ainoastaan yksi vaihtoehto jäljelle. Ja siihen ei cost+ hinnoittelu mitenkään sovi. On aika heittää ne luulot romukoppaan, että kyllä insinööri itsessään tietää mitä asiakas haluaa. Niin kauan insinööri ei asiakkaan toiveita tiedä, ennen kuin insinööri on keksinyt ajatustenlukulaitteen tai oppinut vihdoin kysymään asiakkaalta. Sitä siis odotellessa.

Liian viisas kysymään

24 huhtikuuta, 2017

Saimme podcastiimme kommentin liittyen hiljaisten odotusten luomiin ristiriitoihin. Tämä kirvoitti tämän bloggauksen alkuun. Jokainen meistä on varmasti löytänyt itsensä tilanteesta, jossa on kokenut pettymyksen tunteita tiiminsä tai työtovereidensa suorituksesta johtuen. Ääneen sanomattomat, toisiin kohdistuvat odotukset ovat melko varma tapa tuhota suhde kuin suhde, myös esimies-alaissuhde tai työtoveruus. Keskustelun puute on varma tapa tuottaa itselleen pettymyksen tunteita yksi toisensa perään. Ääneen sanomattomat odotukset ovat oman ajattelumme tuotosta, jolla ei ole toisia mobilisoivaa vaikutusta.

Esimies, johdatko omia odotuksiasi?

17 huhtikuuta, 2017

Kannustamme usein toisia olemaan avoimia uudelle ja kokeilemaan rohkeasti uusia asioita. Siksi meidänkin on syytä itse aina sopivin väliajoin syödä omaa lääkettämme.

Tällä kertaa lähdimme kokeilemaan podcastien tekemistä! Se osoittautui hauskaksi ajanvietteeksi. Joskin aluksi oman äänen ja virheiden kuuleminen, tekninen näpertely ja ohjelmistojen harjoittelu meinasi viedä hermot. Nypertelyn sijaan päätimme, että meidän tekeleissä saa ja pitää näkyä kotikutoisuus ja harrastuksenomaisuus. Ehkä tulevaisuudessa joku keksii podcastien julkaisemiseenkin helpomman tien.

Kara Kuumana nyt myös podcastina!