maanantai 16. tammikuuta 2017


Sain jokin aika sitten ihanaa palautetta eräältä kanssatyöntekijältä; On ihanaa kun sun kanssa saa olla erimieltä! Se oli yksi parhaista palautteista, mitä olen saanut pitkään aikaan! Arvostan kaikkia niitä jotka uskaltavat sanoa olevansa erimieltä, oli sitten kyse minun omasta tai jonkun toisen tekemästä päätöksestä. Kannustan luonnollisesti myös omia joukkojani haastamaan ajatuksiani. On aina ilahduttavaa kuulla jonkun heistä sanovan, että mietitkö nyt ihan loppuun asti. Silloin on hyvä hetki pysähtyä yhdessä miettimään, mikä olisi parempi ratkaisu.

Kyseenalaistaminen kuuluu työelämään

maanantai 2. tammikuuta 2017

Oletko esimiehenä ollut tilanteessa, jossa puolustelet tekemisiänne tehtäväkentän ainutlaatuisuudella? Oletko vähätellyt kilpailijoiden, asiakkaiden tai muiden toimialojen työtä sillä, että tekeminen muualla on yksinkertaisempaa ja helpompaa? Uskotko itse siihen, että oman tekemisenne esteet ovat nimenomaan tuotteenne, toimintatapojenne tai asiakaskuntanne ainutlaatuisuudessa? Jos näin on, olet melko suurella todennäköisyydellä yrityksenne kehityksen jarru.

Esimies, oletko kehittymisen este?

maanantai 26. joulukuuta 2016

Aamulypsyssä pohdittiin taannoista kohua Porin Ässien toimitusjohtajahausta. Hakemusta koristivat Pata-logolla varustetut sonnin kivekset ja hakemuksessa kerrottiin tehtävän vaativan cojonesta eli röyhkeyttä (on myös slangi sana kiveksille). Ässien naisfanit nousivat barrikaadeille ja uhkasivat, että eivät osta enää kausikortteja. Aamulypsyn spekuloinnin mukaan kohu oli hyväksi ja antoi Ässien hallitukselle potkua katsella maisemaa laatikon ulkopuolelta. Lopulta tehtävään valittiin Eeva Perttula, joka oli sekä nainen että tuli täysin toimialan ulkopuolelta. Hatunnosto Ässille rohkeudesta ja onnittelut Eevalle! Hyvällä naisella on varmasti munaa enemmän kuin keskinkertaisella miehellä. Toimialan ulkopuolelta tulevalla on varmasti myös silmää ja kykyä kyseenalaista sitä, miten aina ennenkin on tehty.

Tulevaisuuden johtaja tulee toimialan ulkopuolelta

lauantai 24. joulukuuta 2016


Kara Kuumana bloggaajat Tanja ja Kirsi toivottavat kaikille lukijoillemme oikein hyvää joulua!

Sillä aikaa kun me sulattelemme kinkkua, voitte käydä kuuntelemassa vierailuamme Työelämän Soihdunkantajat podcastissa! Juontajana toimi Aki Ahlroth ja keskustelussa mukana myös Esa Lehtinen. https://soundcloud.com/soihdunkantajat/karakuumana

Jouluiloa Kara Kuumana lukijoille!

perjantai 16. joulukuuta 2016


Slush oli monen kansainvälisen sijoittajan mielestä aivan mieletön tapahtuma ja huikea aikaansaannos. Se pyöri tuhansien suomalaisten ja kansainvälisten vapaaehtoisten voimin. Ulkomaalaiset sijoittavat ihmettelivät sitä luottamusta, mitä vapaaehtoisille annettiin ja yhtä lailla loistavaa fiilistä, joka tapahtumassa syntyi. Mikä parasta, Slush ei ole Suomen mittapuussa mitenkään ainutlaatuista vaan täältä löytyy vapaaehtoisvoimin toteutettuja tapahtumia niin suuremmassa kuin pienemmässäkin mittapuussa kasakaupalla.

Onnistumisen iloa ja tekemisen paloa työelämään!

lauantai 10. joulukuuta 2016

Olin eilen kokouksessa, jossa käsittelimme vaikeaa aihetta. Keskustelu eteni hyvin ja saimme monta asiaa eteenpäin. Palaverin päätteeksi totesin, että pidetään keskustelun ilmapiiriä yllä jatkossakin. Tiukasta asiasta huolimatta nauru raikui ja tunnelma oli hyvä. Itselleni jäi erittäin hyvä mieli ja toivon, että muutkin kokivat samoin. Jäin pohtimaan omia sisäisiä ajureitani ja niitä tiimityönpelisääntöjä / -arvoja, jotka toimivat itselleni motivaation lähteinä. Tässä oma listani ilman tärkeysjärjestystä. Oletko miettinyt miltä oma listasi näyttää?

Millä arvoilla pelaat työelämässä?

perjantai 2. joulukuuta 2016


Pysähdyttävää. Euroopan parhaassa työpaikassakin voi uupua. Petri Suhonen kirjoitti rohkeasti ja avoimesti omasta masennuksestaan ja työuupumuksestaan: Lankani olivat palaneet loppuun eikä unilaturini enää toiminut. Tekemättömien töiden lista vei energian päivisin ja käsittelemättömät asiat valvottivat öisin. Matka supersuorittamisesta saamattomuuteen sujahti huomaamatta.

Slushin huippumeininki ja hyvät fiilikset ovat vielä monen tuoreessa muistissa. Samanlaisia hyviä fiiliksiä voi moni kokea myös omalla työpaikallaan. Onnistumisen ilo ja tekemisen palo vie tylsimmänkin tyypin mennessään. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita piisaa, mutta niistäkin selvitään yksissä tuumin. Vaikeudet ja niistä voittaminen lujittaa tiimiä ja kasvattaa vauhtia entisestään. Elämä on samaan aikaan ihanan huumaavaa ja samalla kuluttavaa.

Johtajan on osattava myös jarruttaa

maanantai 28. marraskuuta 2016

Ajoimme muutama viikko sitten Kirsin kanssa itsemme vahvasti epämukavuusalueelle. Tavoite oli selkeä. Halusimme materiaalia ensi vuoden alussa kalenterissa olevaan puheenvuoroomme. Tällä kertaa paatuneille bloggaajille ei riittänyt sananhelinä vaan halusimme saada purkkiin pätkän elävää kuvaa. Parkkeerasimme itsemme ja kameramme kauppakeskus CityCenterin käytävälle tavoitteenamme pysäyttää ohikulkijoita ja pyytää kertomaan kameralle vastauksensa asettamaamme kysymykseen. Suunnitelma oli simppeli. Toteutus yksinkertainen. Mutta perhana, että jännitti.

Rajat rikkoutuvat itsensä likoon laittamalla

sunnuntai 20. marraskuuta 2016


Poikani halusi laittaa kermavaahtoa näkkärin päälle. Kielsin poikaa tekemästä niin, koska ajattelin että se jää kuitenkin syömättä.  Samalla havahduin miettimään kieltoani. Olen aina luullut olevani se, joka kannustaa kokeilemaan ja joka kulkee muutoksen kärjessä lippu hulmuten. Olen aina tuskastunut niihin vanhoihin jääriin, jotka sanovat että ei voida tehdä niin, koska koskaan ennenkään ei ole niin tehty. Nyt huomasin itse olevani juuri sellainen vanha jäärä. Toisaalta myös inhoan ruoan haaskaamista ja roskiin heittämistä. Olin pienimuotoisessa arvoristiriidassa itseni kanssa. Lopulta päätin antaa periksi. Poika sai näkkärinsä ja söi sen hyvällä ruokahalulla. Muruakaan ei jäänyt lautaselle.

Haaste heittäytyä!

torstai 10. marraskuuta 2016


Digitalisaatiopuheet ovat sietämätöntä ja epämääräistä höttöä, totesi Kari Haakana mitä mainioimmassa MikroBitin bloggauksessa jokunen aika sitten. Meitä pragmaattisia ihmisiä ärsyttää kaikenlainen strateginen maalailu, jota ei voi muuttaa konkretiaksi kirveelläkään. Ja ei, älkää ymmärtäkö väärin. Korkealentoisia visioita pitää ja saa olla. Strategiassa pitää olla kuitenkin sen verran konkretiaa, että tiedetään mihin suuntaan ollaan menossa. Tie ei tarvitse olla viitoitettu maaliin asti, mutta ainakin ensimmäisessä tienristeyksessä pitää tietää mihin kääntyä.

Digitalisaatiota asiakkaan kielellä