16 syyskuuta, 2017


Johtajatulet oli huikea tapahtuma, mutta myös projektina se oli minulle ainutlaatuinen. Vaikka olen ollut organisoimassa monia suuria tapahtumia aikaisemminkin, niin tässä tapahtumassa oli jotakin hyvin ainutlaatuista. Vaikka jokaisessa suurtapahtumassa tulee aina uusia ja yllättäviä johtamisen haasteita, en kokenut oppivani tällä kertaa mitään merkittävää uutta projektijohtamisen näkökulmasta. Sen sijaan puskin itseäni tietoisesti uusille epämukavuusalueille. Tein matkan itseeni ja omaan johtajuuteeni. Tässä tärkeimmät oppini projektin aikana.

Kurkoita tähtiin - yhdessä!

09 syyskuuta, 2017

Johtaminen on suunnan näyttämistä. Se on myös valintoja ja päätöksiä. Eturintamassa seisomista silloin kun myrskyää. Tämän päivän nopeasti muuttuvassa liiketoimintaympäristössä askeltahdin vauhdittamista.

Motivoitko organisaatiotasi kohti tuhoa?

29 elokuuta, 2017


Olo on huikea ja samaan aikaan haikea. Tunnen kiitollisuutta ja huojennusta. Olen onnellinen ja väsynyt. Projkekti Johtajatulien seminaariohjelmajohtajana on päättymässä. Viime viikonloppuna pidettiin Johtajatulet metsäseminaari, mikä kokosi yli 2200 osallistujaa, kouluttajaa ja puhujaa yhteen. Tavoitteenamme oli, että Johtajatulet on kuin Slush, Nordic Business Forum tai Suomi areena, mutta silti ihan omalla, ainutlaatuisella twistillä varustettuna.

Paremman johtajuuden liekki on sytytetty!

23 elokuuta, 2017

Kokemus omasta elämästä, työyhteisöstä ja omista työtehtävistä on yksilöllinen ja henkilökohtainen. Virheelliset odotukset elämälle heijastuvat usein myös työtyytymättömyytenä. Samoin tekee virheellinen itsetuntemus ja kyvyttömyys lukea työpaikalla vallitsevaa pelitilannetta. Silti aivan turhan harvoin kuulee pohdintaa siitä, kuinka työntekijä itse voisi parantaa omaa työviihtyvyyttään.

Realistiset odotukset lisäävät työssä viihtymistä

19 elokuuta, 2017

Olen kaikella intohimolla ja tekemisen palolla organisoinut ja suunnitellut lähes vuoden verran #Johtajatulet seminaariohjelmaa mahtavan tiimini kanssa. Innostus koko tiimissä on lähes huumaavaa, joten toivomme, että saamme tartutettua edes osan siitä innostuksesta jokaiseen kouluttajaan, puhujaan ja seminaarivieraaseen. Tunnelman nostattamiseksi annan teille kaikille muutaman epävirallisen vinkin Johtajatulille valmistautumiseksi. Vinkit tosin sopivat lähes minkä tahansa muunkin seminaarin osallistujille, ainakin ylätasolla!

Näin valmistaudut seminaariin - ainakin Johtajatulille!

13 elokuuta, 2017

Ahdistun alisuorittamisesta, twiittasi Ville Tolvanen jokin aika sitten. Myönnän, niin minäkin. Eniten raivostuttaa se, että näkee ihmisen potentiaalin valuvan hukkaan, kuin hieno hiekka varpaiden välistä. Alisuoriutuminen on myös surullista. On sääli, että alisuoriutujat eivät voi koskaan tuntea sitä mahtavaa voittamisen tai onnistumisen tunnetta. Minä onnistuin! Me tehtiin se! 

Kaikilla on oikeus onnistua

08 elokuuta, 2017

Kesäloma-aika lähestyy loppuaan ja on aika aktivoitua myös blogimme kanssa. Pieni tauko niin työstä kuin blogistakin on tehnyt hyvää, ajatuksissa laukkaa kehitysideoita niin työ kuin blogimmekin suhteen.

Olemme bloganneet nyt melko tarkkaan kolme vuotta. Melko pitkä matka, eikä aina ole ollut helppoa pitää innostusta tai juttusuonta aktiivisena. Onneksemme meitä on kaksi. Kun toinen väsyy, toinen tukee. Tiimityötä parhaimmillaan!

Kesäloma, mikä ihana tekosyy

22 kesäkuuta, 2017

Kara Kuumana lomailee kesällä! Emme julkaise uusia bloggauksia, mutta voitte etsiä sopivaa lukemista lähes kahdensadan bloggauksen arkistosta. Kuunnelkaa myös Johtamisen jyväsiä podcastiamme, jossa juuri julkaistu uusia jaksoja!

Oikein hyvää juhannusta ja aurinkoista kesää kaikille! 

Kara Kuumana toivottaa aurinkoista kesää!

11 kesäkuuta, 2017



Johtajan tehtävä on keskittyä kokonaisuuksiin ja unohtaa lillukan varret. Kun esimies puuttuu lillukanvarsiin, se sapettaa ja äärimmäisyyksiin vietynä, voi jopa viedä mielenterveyden. On jännittävää huomata, kuinka lillukan varsiin puuttumisen voi muistaa vielä kymmenenkin vuosien päästä. Vaikka ei muistaisi itse asiaa, niin pettymyksen tai hämmästyksen tunteen kyllä ihmeellisesti muistaa.

Minulle oli nuorena työntekijänä annettu iso vastuu, suunnitella tehtaan pihan layout uusiksi. Kävimme tehdyn suunnitelman läpi, yhdessä tehtaan johtajan ja arkkitehdin kanssa. Tehtaan johtajan huomio kiinnittyi ainoastaan siihen, miltä kyltit näyttävät. Hän keskittyi lähinnä väittelemään siitä, pitäisikö niissä lukea incoming goods vai cargo. Ei sanaakaan kaikkein oleellisimmista asioista, eli työntekijöiden turvallisuudesta tai lastauspaikkojen ja reittien toimivuudesta.

Olin mukana kansainvälisessä tietojärjestelmien käyttöönottoprojektissa. Tarkoitus oli ensin tehdä tärkeimmät linjaukset ja kuvaukset ydinprosesseista. Esimieheni halusi olla yli-innokkaasti mukana, vaikka substanssiosaaminen ei mitenkään riittänyt asian käsittelyyn. Hän halusi kovin osoittaa pätevyytensä ja keskittyi lähinnä kommentoimaan konsulttimme vajavaiseen englannin kieleen liittyviä kirjoitusvirhettä.

Näistä molemmista tapauksissa mieleeni jäi vahva muistiälki. Lillukan varsiin puuttuminen toi tunteen pettymyksestä, ärsytyksestä ja myötähäpeästä. Olin pettynyt näiden johtajien tapaan toimia, mutta erityisesti siihen, että en enää voinut arvostaa heitä johtajina kuten aikaisemmin.  

Kun kuulet jonkun sanovan, minä kyllä hoidan tämän tai älä huolehdi, se tulee kyllä hoidettua, on aika perääntyä. On tärkeämpää antaa ihmisten tehdä omalla tavallaan, kuin osoittaa oma pätevyytensä puuttumalla yksityiskohtiin. Joskus on parempi niellä sanansa, vaikka tietäisikin paremman keinon. Joskus on parempi perääntyä, vaikka osaisikin reitin perille. Joskus on myös annettava mennä päin seinää ja antaa toisen kokeilla omia siipiään. Joskus on myös puolustettava toisten epäonnistumisia, vaikka se onkin epämukavaa ja vaikka tiesitkin että yritys epäonnistuu. Pätevyyden osoittamatta jättäminen ei laske arvostustasi - päinvastoin. Kun näytät suuntaa puuttumatta yksityiskohtiin, annat tilaa toimia omalla tavallaan ja tuet epäonnistumisen hetkellä, vasta silloin olet todellinen johtaja.

Johtaja - unohda lillukanvarret!

21 toukokuuta, 2017

”Luuletko, että hyvä työyhteisö on ilmapiiristä kiinni? Olet väärässä.” Näin otsikoi Marjatta Jabe kirjoituksensa Talouselämä -lehdessä. Artikkelissa kerrotaan, että hyvän työilmapiirin lisäksi hyvä työyhteisö tarvitsee myös hyvän ja ravitsevan maaperän eli organisaatiokulttuurin.

Jos ilmapiiri on heikko ja maaperä höttöinen, mistä päästä pitäisi lähteä rakentamaan parempaa työyhteisöä? Vastaus on molemmista suunnista. Höttöistä maaperää tiivistetään hyvällä yhteistyöllä. Hyvä yhteistyö ja uskon palauttaminen tekemiseen puolestaan ruokkii ilmapiiriä.

Uskonsa menettänyt johtaja latistaa työilmapiirin