perjantai 2. joulukuuta 2016


Pysähdyttävää. Euroopan parhaassa työpaikassakin voi uupua. Petri Suhonen kirjoitti rohkeasti ja avoimesti omasta masennuksestaan ja työuupumuksestaan: Lankani olivat palaneet loppuun eikä unilaturini enää toiminut. Tekemättömien töiden lista vei energian päivisin ja käsittelemättömät asiat valvottivat öisin. Matka supersuorittamisesta saamattomuuteen sujahti huomaamatta.

Slushin huippumeininki ja hyvät fiilikset ovat vielä monen tuoreessa muistissa. Samanlaisia hyviä fiiliksiä voi moni kokea myös omalla työpaikallaan. Onnistumisen ilo ja tekemisen palo vie tylsimmänkin tyypin mennessään. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita piisaa, mutta niistäkin selvitään yksissä tuumin. Vaikeudet ja niistä voittaminen lujittaa tiimiä ja kasvattaa vauhtia entisestään. Elämä on samaan aikaan ihanan huumaavaa ja samalla kuluttavaa.

Johtajan on osattava myös jarruttaa

maanantai 28. marraskuuta 2016

Ajoimme muutama viikko sitten Kirsin kanssa itsemme vahvasti epämukavuusalueelle. Tavoite oli selkeä. Halusimme materiaalia ensi vuoden alussa kalenterissa olevaan puheenvuoroomme. Tällä kertaa paatuneille bloggaajille ei riittänyt sananhelinä vaan halusimme saada purkkiin pätkän elävää kuvaa. Parkkeerasimme itsemme ja kameramme kauppakeskus CityCenterin käytävälle tavoitteenamme pysäyttää ohikulkijoita ja pyytää kertomaan kameralle vastauksensa asettamaamme kysymykseen. Suunnitelma oli simppeli. Toteutus yksinkertainen. Mutta perhana, että jännitti.

Rajat rikkoutuvat itsensä likoon laittamalla

sunnuntai 20. marraskuuta 2016


Poikani halusi laittaa kermavaahtoa näkkärin päälle. Kielsin poikaa tekemästä niin, koska ajattelin että se jää kuitenkin syömättä.  Samalla havahduin miettimään kieltoani. Olen aina luullut olevani se, joka kannustaa kokeilemaan ja joka kulkee muutoksen kärjessä lippu hulmuten. Olen aina tuskastunut niihin vanhoihin jääriin, jotka sanovat että ei voida tehdä niin, koska koskaan ennenkään ei ole niin tehty. Nyt huomasin itse olevani juuri sellainen vanha jäärä. Toisaalta myös inhoan ruoan haaskaamista ja roskiin heittämistä. Olin pienimuotoisessa arvoristiriidassa itseni kanssa. Lopulta päätin antaa periksi. Poika sai näkkärinsä ja söi sen hyvällä ruokahalulla. Muruakaan ei jäänyt lautaselle.

Haaste heittäytyä!

torstai 10. marraskuuta 2016


Digitalisaatiopuheet ovat sietämätöntä ja epämääräistä höttöä, totesi Kari Haakana mitä mainioimmassa MikroBitin bloggauksessa jokunen aika sitten. Meitä pragmaattisia ihmisiä ärsyttää kaikenlainen strateginen maalailu, jota ei voi muuttaa konkretiaksi kirveelläkään. Ja ei, älkää ymmärtäkö väärin. Korkealentoisia visioita pitää ja saa olla. Strategiassa pitää olla kuitenkin sen verran konkretiaa, että tiedetään mihin suuntaan ollaan menossa. Tie ei tarvitse olla viitoitettu maaliin asti, mutta ainakin ensimmäisessä tienristeyksessä pitää tietää mihin kääntyä.

Digitalisaatiota asiakkaan kielellä

perjantai 4. marraskuuta 2016

Taitava johtaja ja hyvä tiiminvetäjä tarkastelevat työntekijöidensä suoritustasoa säännöllisesti ja pohtii keinoja yksilöllisen suorituskyvyn nostoon. Yksilön oman kasvun lisäksi takana on tärkeä tausta-ajatus: jatkuva krooninen alisuoriutuminen hidastaa yrityksen eteenpäinmenoa, aiheuttaa hankausta tiimin sisäiseen kemiaan ja syö muiden työntekijöiden työmoraalia.

Ohjataanko organisaatiotasi alisuorittajien mukaan?

keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Itsensä johtamisen taito on kaiken johtamisen perusta. Ilman hyviä itsensä johtamisen taitoja, on vaikea luotsata organisaatiota kohti huippusuorituksia. Johtaja on johdettaviensa peilikuva, halusi sitä tai ei. Johtaja johtaa joukkojaan edestä eli omalla esimerkillään, oli sitten kyse systemaattisuudesta, innostumisesta tai ideoinnista. On erittäin vaikeaa saada johdettaviaan toimimaan halutulla tavalla, jos oma toiminta ei vakuuta organisaatiota. Ilman hyvää itsetuntemusta ja käsitystä omista kyvyistään, johtajan on vaikeaa tai jopa mahdotonta kehittää itseään tai herättää luottamusta.

Lue koko bloggauksemme Profession blogista.

Vain johtamalla itseäsi voit johtaa tiimisi tuloksiin!

perjantai 21. lokakuuta 2016



Ulkoistuskeskustelu terveydenhuollon, kuntasektorin ja soten ympärillä pyöriin samaa tapaan kuin ulkoistushuuma teollisuudessa 2000-luvun alkupuolella. Teollisuusryitykset siirsivät kilvan tuotantoaan ensin Itä-Eurooppaan, sen jälkeen Kiinaan ja Intiaan, lopulta vielä halvempiin Kauko-Idän maihin. Kujanjuoksu kustannusten kasvamisen ja tuotannon siirtämisten välillä oli kovaa. Kovassa juoksuhuumassa häntä alkoi toisinaan heiluttaa koiraa. Keinosta oli tullut tärkeämpi kuin päämäärä. Halpamaihin siirtäminen tuntui olevan tärkeämpää, kuin se jäikö viivan alle lopulta yhtään sen enempää rahaa kuin ennenkään. Suomi T-paidan kustannusta verrattiin Laosin T-paitaan tai Suomi teollisuuskomponenttia verrattiin Intian teollisuuskomponenttiin. Siinä vauhdissa unohtuivat logistiikan, huonon laadun, huonomman tuottavuuden ja tuotannon siirron aiheuttamat kustannukset aivan kokonaan, eettisyysasioista tai hiilijalanjäljestä puhumattakaan.

Nykypäivänä Kauko-Idän laatu ei ole välttämättä sen huonompi kuin Suomessakaan. Eettisyys ja ympäristöasioissa on menty iso harppaus eteenpäin. Mutta mikä parasta, suurimman huuman laantumisen jälkeen, teollisuus on herännyt laskemaan kokonaiskustannuksia fiilispäätösten sijaan. Ymmärretään että kuljetuskustannuksen lisäksi on huomioitava tuottavuuserot, varastojen kasvun vaikutukset pääomaan ja epäkuranttiusriskin kasvamiseen. Menettämätön myynti varaston loppuessa niin ikään ymmärretään vaikuttavan siihen, mitä viivan alle jää. Nyt myös tajutaan se tosiasia, että ulkostaminen lisää aina lisäarvomielessä tarpeetonta työtä myös ulkoistavaan yritykseen. Ymmärretään että toiminnan luonteen muutoksesta johtuvat, esimerkiksi tuotannon siirron tai  tietojärjestelmämuutoksen kustannukset voivat olla valtavia. Ne on usein lakaistu maton alle kertaluontoisina kuluina, vaikka niiden takaisimaksuaika olisikin todellisuudessa useita vuosia tai jopa kymmeniä vuosia. Vähitellen on opittu laskemaan ja ymmärtämään miten muutos vaikuttaa kokonaiskannattavuuteen, sen sijaan että verrattaisi pelkkää valmistuskustannusta toiseen valmistuskustannukseen. Tämän ymmärryksen seurauksena jotkut yritykset ovat päättäneet siirtää valmistuksen takaisin Suomeen, osa taas päättänyt jatkaa nykyisessä kaukokohteessaan tai jopa etsivät uusia vielä halvemman tuotannon maita.

Mitä sitten kuntasektori ja valtio voisi teollisuuden kokemuksista oppia? Tässä kaikessa ulkoistushuumassa on ymmärrettävä, että lobbaus, kotiinpäin vetäminen, oman menestyksen pönkittäminen ja kaikenlainen muu mielipiteisiin vetoava toiminta on luultavasti kunta- ja valtiosektorilla vielä voimakkaampaa kuin teollisuudessa. Siksi olisi erittäin tärkeää, että aina ensin lähdettäisi liikkelle faktoista ja laskelmista ja niiden pohjalta olisi todettava tosiasiat. Ensin on laskettava ulkoistuksen todelliset kustannukset. Vasta sen jälkeen voi päästää intohimot ja mieltymykset peliin. Liian usein prosessi kulkee toisin päin. Ensin muodostetaan käsitys, mitä halutaan lopputuloksen olevan ja sen jälkeen muokataan laskelmat lopputuloksen mukaisiksi omin avuin tai konsulttien avustamana. Jos sitten rationaalisen analyysin jälkeen päädytään tekemään julkisesti irrationaalinen päätös, niin sekin on joskus ihan ok. Silloin ei ainakaan ole petetty itseä tai veronmaksajia.

Mitä kuntasektori voisi oppia teollisuuden ulkoistushuumasta?

torstai 13. lokakuuta 2016

Työelämän jatkuvat muutokset edellyttävät työntekijöiltä entistä suurempaa mielen joustavuutta. Asiat eivät mene niin kuin omassa mielikuvituksessa tai kahvipöydässä on pohdittu. Yrityksen omistaja muuttuu, kohta muuttuu yrityksen suuntakin, ja siinä rytäkässä myös esimies vaihtuu. Tuntuu kuin mikään ei olisi niin kuin ennen. Eikä olekaan. On itsemurha pyrkiä jatkamaan toimintaa jäykästi niin kuin aiemmin toimittiin. Sen sijaan muutostilanteesta selviää parhaiten, kun mielen joustavuus on kunnossa.

Kukaan ei halua tiimiinsä jarruja!

perjantai 7. lokakuuta 2016


Olin eräässä paikallisessa rautakaupassa hakemassa betonia pihakivetystä varten. Ensin jonottelin palvelutiskillä, jotta saisin lappusen siitä, että olen moista pussukkaa hakemassa. Noutopihalta kun ei saa mitään ulos ilman asiaankuuluvaa lappua ja varsinkaan maksu ei onnistu ilman sitä. Kun pääsin vihdoin ulos noutopihalle, niin ketään ei näkynyt missään. Juoksentelin pitkin pihoja etsimässä henkilökuntaa. Lopulta löysin todella ystävällisen varastomiehen, joka pahoitteli kovasti että ei ollut huomannut tuloani. Hänestä olisi kovin kätevää, että noutopihalla olisi muutamia peilejä, joiden kautta näkisi helposti, kun joku asiakas tulee ja niin asiakkaan ei tarvitsisi turhaa odotella. Miettikää - muutamia peilejä!

Idean vähättely on isku palleaan

sunnuntai 25. syyskuuta 2016


Uuden esimiehen kohdalla tai ihan työuran alkumetreillä oma-aloitteisuuden käsite on koetuksella. Mikä määrä oma-aloitteisuutta on sallittua ja hyväksi. Missä menee oman toimintavallan ja hyvän maun rajat? Salliiko yrityskulttuuri rohkean asioiden esiinnoston? Hyväksyykö oma lähiesimies asioiden hoitamisen ilman keskustelua ja vatulointia? Oma-aloitteisuus ruokkii kehittymistä ja kehittämistä. Esimies voi omalla toiminnallaan joko vahvistaa oma-aloitteisuutta tai viedä lopunkin oma-aloitteisuuden pois.

Palkitsetko vai rankaisetko oma-aloitteisuudesta?