Kaksikielinen yritysmaailma

Vaikka kuinka yritän ja yritän en ymmärrä mitä työkaveri ajaa takaa. Keskityn kuuntelemaan ja yritän hahmottaa kokonaisuutta, mutta ei niin ei. Hermo menee ja alan miettimään illan ostoslistaa. Yhteinen kieli puuttuu.

Työyhteisön ja ylipäänsä yhteistyön haasteena on saada ihmiset keskustelemaan samaa kieltä. On mielenkiintoista seurata sivusta kun kaksi erilailla maailmaa hahmottavaa ihmistä keskustelevat keskenään. Toinen leijuu vahvasti pilvikerroksen yläpuolella tarkkaillen syy-seuraussuhteita ja hakien asiayhteydestä systematiikkaa. Yrittäen ymmärtää vuorovaikutussuhteita ja tapahtumaketjuja. Samanaikaisesti kanssakumppani katselee tilannetta sammakko-
perspektiivistä. Mittaillen ja analysoiden ruohonjuuren koostumusta ja  rakennetta. Kun kunnolla pinnistää, jälkimmäinen näkee juuren lisäksi myös kasvin varren sekä kukinnon, mutta pilvikerros ei kiinnosta eikä ainakaan hahmotu. Toiselle on tärkeää hahmottaa ensin kokonaisuus, kun toiselle kokonaisuus hahmottuu vasta, kun yksityiskohdat on hallinnassa. Näiden henkilöiden keskustelu ei kohtaa millään tasolla ja molemmat turhautuvat.

Viestin läpiviemiseksi on tärkeää lähestyä asiaa kuin asiaa monelta eri näkökulmalta. Yhtälailla on tärkeää ymmärtää miten keskustelukumppanit hahmottavat asian ja asiayhteydet. Olen kuullut sanottavan, että esityksessä pitää olla kuvia, tekstiä ja kaavioita, sillä ihmiset hahmottavat asiat eri tavalla. Tämä on varmasti oikein, mutta rinnalle pitäisi kasvattaa myös kulttuuri, jossa viestiä viedään eteenpäin usealta eri tulokulmalta. Toisinaan yksityiskohdista yleiskuvaan ja toisinpäin. Viestin perillemenon vuoksi pelkästään esitysmuoto ei riitä, viestiä pitää lähestyä myös eri tasoilta. Usein työelämässä viesti sinällään vie viestijät mennessään ja viestintämenetelmät unohdetaan vauhdin hurmassa. Vaikka viesti tavoittaisikin joka jannun, jää sisältö avautumatta puolelle väestä. Siinä on kummallekin osapuolelle aivan turha saarnata kuuntelun jalosta taidosta.

Olin 10+ vuotta sitten silloisen työnantajan järjestämällä esimieskurssilla. Kurssin ehdottomasti parasta antia, illanviettojen lisäksi, oli lukuisat työtapa-, persoonallisuus- ja itsetuntemusta lisäävät testit. Kouluttajan palauttaessa erästä testiä hän ei meinannut pysyä housuissaan. Ryhmässä oli ensimmäistä kertaa hänen testaushistoriansa aikana kaksi henkilöä, jonka testaustuloksiin järjestelmä oli kirjannut ison paksun huutomerkin. Merkittävän poikkeaman referenssiryhmään nähden. Pian kävi ilmi, että nämä kaksi henkilöä olivat holisteja. Tai ehkä paremminkin verrokkiryhmää kokonaisvaltaisemmin maailmaa hahmottavia persoonia. Tämä tilastopoikkeama herätti kovasti keskustelua ryhmässä ja avasi tätä viestinnän problematiikkaa kummasti.

Voit testata oletko holisti vai asiantuntija. Muistele viikontakaista palaveria tai kohtaamista - mitä muistat? Muistatko Pirkon punaisen paidan, jonka kauluksessa oli valkoisia helmiä? Muistatko kenties sanasta sanaan mitä Pekka sanoi? Vai muistatko tapaamisen tunnelman ja keskustellun asian noin niin kuin suurinpiirtein?

Ei liene vaikea arvata, että toinen näistä holisteista on tämän tekstin kirjoittaja. Turha odottaa yksityiskohtia!