Tarinasta oivallus

Tarinoita on alettu käyttää yritysten strategioiden jalkauttamisessa. Hyvä asia sinänsä, mutta samalla tarinoiden tekemisestä on tehty ’tiedettä’. Siitä on tullut jotenkin liiankin ylevää, että on unohdettu, mistä tarinassa oli alun perin kyse. Haluan palata tarinan alkulähteille. Mitäpä jos käyttäisimmekin tarinaa ihan vain arkisissa asioissa, tukemassa viestin ymmärtämistä ja sen muistamista?

Eräässä tehtaassa varasto oli vuosien saatossa räjähtänyt käsiin. Aloitimme projektin, jotta varasto saataisi paremmin haltuun ja kiertämään. Ostajille tuli päivässä satoja nimikkeitä ostettavaksi, joidenka kanssa he eivät tienneet kuinka toimia. Kun nimikkeitä on kymmeniätuhansia, on myös epäreilua edellyttää, että ne kaikki
tunnettaisiin ja osattaisi ulkoa.  Koulutin ostajille kuinka tuota isoa massaa voisi hallita; Mitenkä varaston kiertoa lasketaan, mitenkä nimikkeitä voidaan jakaa esimerkiksi ABC-luokkiin ja mitenkä luokitusta voidaan hyödyntää varaston ohjauksessa. Jostakin syystä viesti ei vain meinannut mennä perille. Ostajat eivät edelleenkään ymmärtäneet mistä oli kyse. Oli pakko palata sylttytehtaalle ja katsoa peiliin.

Aloin pohtia konkreettisia esimerkkejä, jotka olisivat tuttuja kaikille ostajille. Sitten välähti – maitokauppa! Siis se lähikauppa tai marketti, jossa kaikki käyvät viikoittain ostamassa maitoa ja leipää ja makkaraa. Joku saattaa sieltä tuoda mäyräkoirankin kotiinsa. Ja siitä pieni tarinani lähti liikkeelle.

A-nimike on kuin auto. Jokainen meistä ostaa sen harkiten. Ennen ostamista harkitaan mitä ominaisuuksia siinä pitää olla, paljonko siitä halutaan maksaa ja mistä se kannattaa ostaa. Autoja ostetaan aina vain tarpeeseen ja vain yksi kerrallaan. Harvemmat meistä ovat niin kroisoksia, että ostettaisi tusina tai pari kerrallaan. B-nimike on kuin maito tai leipä. Jokainen ostaja käy maitokaupassa kerran, pari viikossa. Maitoa pyritään ostamaan juuri sopivasti, siten ettei se lopu ja toisaalta siten ettei sitä tarvitse kaataa viemäriin. Jossakin perheessä se voi tarkoitaa yhtä purkkia, toisessa taas viittä. C-nimike on kuin klemmari tai nuppineula. Sitä ostetaan kotiin aina rasiallinen kerrallaan. Rasia riittää puolivuotta tai vuoden. Sitten ostetaan uusi rasia kun klemmarit ovat mystisesti lähteneet omille teillensä. Vai tiedätkö ketään, joka kävisi ostamassa klemmareita viikoittain, kymmenen kappaletta kerralla?

Yksinkertaisen, itselle tuttuun kontekstiin linkitetyn tarinan avulla, joka ikinen ostaja ymmärsi helposti, mitä ABC luokitus tarkoittaa, miten ja miksi sitä yrityksessä käytetään. Tarinasta syntyi oivallus. Seuraavaksi kun viesti ei menaa mennä perille, katso peiliin ja mieti, voisiko käytännönläheinen tarina auttaa asiassa.