05 lokakuuta, 2014

Kilpailukykymme perustuu pitkään kokemukseen

Pitkästä kokemusta ja vankasta osamisesta - siitä on suomalainen kilpailukyky tehty. Osaamisemme perustuu historian kerrostumiin, esi-isien aikaansaannoksiin ja aiemmin opittuun. Ammattikorkeakoulumme syytää korkeakoulutuksen saaneita ammattinsa osaajia. Yliopistoihin on tunkua, ja työnantajilla on mistä valita. Miksi sitten en pysty vakuuttumaan kansallisesta erinomaisuudestamme?

Koen olleeni etuoikeutettu, kun pääsin opiskeluaikoinani kiertämään useissa yrityksissä niin Japanissa kuin Yhdysvalloissakin. Sittemmin työurani aikana olen liikkunut Suomen lisäksi melkoisesti Euroopassa. Yritysvierailut Japanissa avasivat nuoren opiskelijanaisen silmät sepposen selälleen, en ole sen koommin pystynyt näkemään omaa paikallista osaamistamme Suomessa tahi itäisessä Keski-Euroopassa kovinkaan kauaskantoisella perspektiivillä. Japanilaisissa yrityksissä yrityshistoria oli todellakin läsnä. Kaikki tekeminen perustuu pitkään jatkuvan parantamisen matkaan, esimiesten vaihtuessa uudet esimiehet jatkavat edellisen viitoittamaa polkua. Sopivaa uutta twistiä sopii tuoda, mutta edeltävien työtä kunnioitaan ja sen päälle rakennetaan seuraavat kehitysaskeleet. Keskitymme turhan usein Japanista puhuttaessa hierarkiaan, naisten asemaan tai muihin kehittämisen kannalta merkityksettömiin yksityiskohtiin. Mielestäni voisimme oppia Japanilaisesta johtamisesta melkoisesti.

Tarkkailtuani sivustaseuraajana ja myöhemmin päätöksentekijänä suomalaisen johtamisen kaavaa, olen melkoisen järkyttynyt näkemästäni. Uusi johtaja saapuu onnensa kukkuloilla ja intoa puhkuen työpaikalle. Hän alkaa välittömästi miettimään uudistuksia, muutoksia. Organisaatio on ala-arvoinen. Aikaansaannokset ovat huonoja. Toimintakin on melko kaukana visiosta. Ei auta kuin muuttaa suuntaa. Laatia uudet pelisäännöt, prosessit ja toimintatavat. Samanaikaisesti muu organisaatio pyörittää silmiään. Kukaan ei kysy mitä toimintamalleja on olemassa ja miksi työtä tehdään niin kuin tehdään. Mitä ideoita organisaatiossa on toiminnan kehittämiseksi. Organisaatiolta häviää ymmärrys siitä mitä uudella hämmennyksellä haetaan takaa. Lopulta ketään ei enää kiinnosta.

Puhtaan pöydän kaava on kehityksen hidastus! Sillä hämmennetään organisaatiota. Viedään motivaatio tekijöiltä. Viedään uskottavuus uudelta johtajalta. Taustalla ollut varmastikin hyvä tarkoitus hidastaa yrityksen kilpailukyvyn kehittymistä merkittävästi. Pitkäkestoinen, ja silti visionäärinen kehittäminen, perustuu keskisuurten askeleiden ottamiseen, muutoksen vakiinnuttamiseen ja ihmisten osaamisen kunnioittamiseen. Kvanttihyppyjäkin täytyy tehdä, mutta pelisilmää pitäisi olla niin ettei pituushypyn sijaan lähde kokeilemaan epäonnistunutta kolmiloikkaa. Energian voisi käyttää hoppuisen toimintatapojen vellaamisen sijaan oikeiden pelikavereiden löytämiseen. Organisaatiollakin saattaisi siten olla aikaa hieman enemmän muutokseen soputumiseen.

Ei silti. Ei kokemuksen päälle rakentaminen aina toimi. Edelliskesän korvilla kysyin yhdeltä uskottavanoloiselta alan ammattilaiselta mihin perustuu yhden tuotteen läpimenoaika. Hyvin pienen henkilökohtaisen analyysin lopputuloksena uskoin, että melko pienillä ponnisteluilla saamme läpimenoajan puolitettua. Sain asiantuntijan vastauksen: "Kokemus osoittaa, että tämä kyseinen läpimenoaika on optimi." Kokemattomat saivat läpimenoajasta systemaattisella tarkastelulla value-stream-karttaa käytämällä pois yli puolet. Kyseenalaistaminen kannatti!

2 kommenttia:

  1. Hienoa naiset! Löysin tänään tänne ja odotan innolla että pääsen syventymään tarkemmin kirjoituksiinne.

    Tämä aihe kolahti heti, osuu omaan arkeen. Juurikin olen myös sivusta seurannut erästä innokasta, miettien että kokeeko uusi johtaja saavuttavansa kannuksensa paremmin arvostamalla olemassa olevan organisaation toiminnan ja osaamisen alas, ja tuomalla tämän julki kaikkialla? Tunteeko itsensä sateentekijäksi kun lähtee oletusarvosta että kaikki jo tehty ja olemassa olevat käytännöt on suit sait muutettava ja jyrättävä asenteella että "ei täällä mikään toimi"? Eikö parempia tuloksia olisi saavutettavissa innostamalla ja inspiroimalla, valtuuttamalla henkilöstö huomaamaan puutteet ja ideoimaan mitä voitaisiin parantaa ja miten.

    Oikein asetetuilla, realistisilla tavoitteilla ja niitä kohti valmentavalla otteella ohjailemalla saataisiin henkilöstö sitoutettua ja ymmärtämään oman panoksensa arvo. Parannettavaa kun on AINA, joskus enemmän, joskus vähemmän, näin opittaisiin ja saataisiin voimavarat käyttöön jokapäiväisessä työskentelyssä jatkossakin.
    Myös yksi asia mikä tällaisessa "höyryllä" johtamisessa puuttuu, on oleellinen kuuntelemisen taito. Hyviä ideoita sataisi vieressä, mutta niistä ei saa koppia, kun ei omassa erinomaisuudessaan ehdi kuuntelemaan.

    Siinä ehkä on sama ajatus taustalla, mitä tuossa edelliskesän esimerkissäsi saattoi olla....yksi esteissä muutoksessa ja kehityksessä on luopumisen vaikeus. Vaatii paljon luopua omista ajatusmalleistaan ja ideoistaan, saati asiantuntijana ja kaiken tietävänä hyväksyä jonkun amatöörin ajatuksia. "Eihän se voi olla hyvä ajatus kun MINÄ en sitä keksinyt? Eihän sivusta seuraajalla, noviisilla, voi olla MINUA parempia ajatuksia? Aina näin on tehty, älä kuule tule neuvomaan, jos tuo toimisi niin olisihan se jo tehty..." lista on loputon.

    Kulttuurin vaikutus on tärkeä, kunnioittamalla ja ymmärtämällä olemassa olevaa pystytään siihen vaikuttamaan positiivisesti. Se ei tapahdu mollaamalla ja käskemällä, vaan innostamalla ja valtuuttamalla.

    Tsemppiä arkeen ja haasteisiin! :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos kannustavasta kommentista! Vastaaminen venyi turhan pitkälle, kun en saanut reissussa kommenttiosiota toimimaan tabletilla..

    Erilaisen osaamisen, erilaisten keinojen ja erilaisten persoonallisuuksien arvostaminen on muuttunut yhä tärkeämmäksi ihmisten vaihtoehtojen lisääntymisen ja business-syklien nopeutumisen myötä. Jos ei halua päätyä tekemään kaikkea itse täytynee höyryjohtamisen mallista siirtyä hupparijohtamiseen.

    Kuuntelemisen taito on varmastikin taidoista jaloin samoin kuin johtamisen joustavuus. Kuten kirjoitit, omista ajatuksista luopuminen on vaikeaa, eikä aina edes tarpeellista. Joskus vahva oma sisäinen visio johtaa huikeisiin menestystarinoihin.. Pitäisi osata erottaa kuitekin visio ja fiksaatio ;).

    Toivottavasti löydät muitakin lukemisenarvoisia tarinoita blogistamme.

    VastaaPoista