Kun Nokia romahti, siitä riitti ihmeteltävää ja paheksuttavaa pitkäksi aikaa. Kun Angry Birds tähti alkoi hiipua, niin sitäkös jo Pihtiputaan mummotkin puhuvat. Vedonlyöntejä alun lopusta heitettiin. Nykypäivään asti oletusarvona yritykselle on ollut, että sen elinkaari on mahdollisimman pitkä. Ja aina, kun yrityksen elinkaari päättyy, yritys epäonnistuu. Mitäpä jos kääntäisimme näkökulman vähän toiseen asentoon?
Perusteollisuudessa paperikone tai muu laite on iso investointi yritykselle. Takaisinmaksuaika on pitkä. Siksi on perinteisesti nähty tärkeänä, että myös yrityksen elinkaari on pitkä. Olemme siirtymässä teollisuusyhteiskunnasta palvelu- ja tietoyhteiskuntaan. Mika Malirannan (@maliranta) mukaan meneillään on luova tuho. Perinteinen teollisuus on häviämässä. Koneisiin ja laitteisiin tehtävät miljoonainvestoinnit vähenevät. Yrityksen tasearvo muodostuu
koneiden ja laitteiden sijaan brändistä, joka muodostetaan ihmisten, toimintaprosessessien ja verkoston voimin.
Lopulta aika harva yritys on sijoittanut puhdasta rahaa miljoonia ja taas miljoonia brändin rakentamiseen, kuten isot teollisuusyritykset ovat kone- ja laiteinvestointeihin. Onko uuden ajan yrityksille enää niin olennaisen tärkeää, että yrityksen elinkaari on loputon? Voisiko yrityksen tehtävänä olla tuottaa omistajilleen voittoa, se aika kuin niille suodaan, ilman epäonnistujan leimaa otsassa? Kun merkittävä prosessiteollisuuslaitos lopettaa, muuttuu laitteisto usein arvottomaksi. Ihmisten ammattitaito myös häviää ilman koneita ja laitteita. Uuden ajan yrityksissä asia on ehkä toisin.
Lyhyellä tähtäimellä on toki ikävää Suomen valtiolle, jos Rovio tai Supercell ei enää tahko rahaa niin paljon kuin ennen. Pitkällä tähtäimellä ajateltuna mitän merkittävää menetystä ei tapahdu. Osaaminen, kokemukset onnistumisista ja epäonnistumisista on sitoutunut ihmisiin, ei koneisiin ja laitteisiin suoraa tai välillisesti. Ihmisillä oleva osaaminen voidaan aktivoida yhä uudestaan ja uudestaan luomaan uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja menestystarinoita. Annetaan uusille yrityksille mahdollisuus onnistua, epäonnistua ja lopettaa kun niiden aika on ohi! Uuden sukupolven yrityksiä ei ehkä ole tarkoitettukaan sukupolvelta toiselle kestäviksi tarinoiksi.