25 lokakuuta, 2014

Mitä kylvää, sitä niittää

Olen monesti pohtinut syitä miksi teollisuuden tila Suomessa huononee jatkuvasti. Mistä löytyisi se viisasten kivi tai edes kultajyvänen asian ratkaisemiseksi. Sain vihiä kultajyväsestä eräänä aamuna ajellessani kohti työpaikkaa, kun kuuntelin Aamulypsyn Juha Perälää (@perusvarma). Hän kertoi tarinaa ajasta, jolloin oli töissä sahalla. Tarinan lopussa hän toivotteli jaksamista kaikille ulkotyöläisille sateeseen ja myrskyyn. Nyt varmaan mietit, mitenköhän Juha Perälä liittyy Suomen teollisuuteen ja viisasten kiveen? Tai mitä sillä on väliä mikä keli pihalla on?

Elämäni ensimmäisessä oikeassa työpaikassa lähettämössä, elämä oli aina hektistä. Vuosien varrella kerran jos toisenkin ehdin sadattelemaan, miksi siinä kestää niin tolkuttoman kauan kun tuotteet valmistuvat. Saatoin jopa kuvitella, että työntekijät tahallaan
hidastelivat valmistumista siksi, koska olin käynyt valmistumisaikaa kysymässä. Ehkäpä he minua, silloin kokematonta, joskus vedättivätkin. Kyse saattoi olla myös muusta. Kerran päätin mennä kokoonpanolinjalle kokoamaan tuotteita ihan omin pikku kätösin. Kokemus oli silmiä avaava. Isojen kappaleiden siirtäminen oli hidasta puuhaa, nosturia piti toisinaan odotella ja hiki pukkaasi kun kaikkia osia ei heti löytynyt.

Toisessa työpaikkassa pääsin kokeilemaan hitsausta. Tuskanhiki pukkasi jo suojavaatteita päälle pukiessa. Puna nousi poskille varsinaista työtä tehdessä. En saanut hitsatessa aikaan mitään muuta kuin reiän metallilevyyn! Voi nolous! Suoraksi kulmaksi tarkoitettu hitsi näytti enneminkin keihäänkärjeltä. Ei minusta hitsaria koskaan tulisi.

Palataan taas Juha Perälään. Hän ymmärsi sahalla töissä ollessaan, miltä ulkona räntäsateessa työskentely tuntui. Hän pystyi samaistumaan työntekijöihin, jotka työskentelevät ulkona säässä kuin säässä. Vastaavasti minä ymmärsin mitä kokoonpanolinjalla työskentely tarkoittaa ja kuinka haastavissa olosuhteissa hitsaajat työskentelevät, työn vaikeudesta puhumattakaan. Juha Perälästä huokui arvostus ulkotyöntekijöitä kohtaan. Minäkin arvostan joka ikistä työntekijää läpi organisaation hitsaajasta ja asentajasta johtajaan. Kun haluaa ymmärtää toista ja kykenee samaistumaan, voi myös arvostaa. Ja kun itse arvostaa toista, tulee arvostetuksi. Molemminpuolinen kunnioitus on tärkeää.

Ja mitäköhän tämä kaikki liittyy Suomen teollisuuden tilaan? Meiltä monasti puuttuu molemminpuoleinen kunnioitus ja arvostus työntekijöiden ja johdon välillä. Aikanaan oli luonnollista, että johtajaksi noustiin tyvestä puuhun. Tällöin johtaja ymmärsi mitä on olla töissä tehdasolosuhteissa tai ulkona säässä kuin säässä. Monelta nykyjohtajalta, edes lyhytkin, kokemus puuttuu. Kun ei ole kokemusta, ei voi samaistua. Kun ei voi samaistua, ei osaa kunnioittaa. Kun ei voi kunnioittaa, ei voi luottaa. Kun ei luota eikä kunnioita, ei itse saa kunnioitusta ja luottamusta. Mitä kylvää, sitä niittää. Mieti olisiko sinunkin aikasi lyödä kuokkasi suohon - edes kerran.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti