21 maaliskuuta, 2015

Investoimattomuus ja osaamattomuus hidastavat yritysten digitalisaatiota

Mika Rossi @mirossi twiittasi jokunen päivä sitten: 

"Kaikki puhuvat #digitalisaatio sta, mutta ei hyödyt itsestään tule. Pitää investoida." 

Olen harvinaisen samaa mieltä. Yritysten siirtymistä monimuotoisiin sähköisiin ympäristöihin on turha jarruttaa. Edelläkävijät ovat jo transformaatiossaan pitkällä, perinteisten yritysten digitalisoituminen taasen ottaa ensimmäisiä askeleitaan teollisen internetin muodossa. Kehitysmatka on siitä huolimatta melkoisen pitkä erityisesti perinteisen valmistavan teollisuuden puolella.


Investoimattomuus johtaa priorisointiin

Suomalaisten teollisten yritysten investoinnit ovat laskeneet merkittävästi vuotta 2008 edeltäneestä tasosta. Teknologiateollisuuden @TechFinland julkaisu 'Tilanne ja näkymät 1/2015' kertoo

"Yritysten investoinnit ovat kuitenkin ratkaisevia Suomen tulevan talouskasvun kannalta. Teollisuuden tuotantokapasiteetin vahvistaminen edellyttää merkittävästi lisää sekä tuotannollisia että t&k -investointeja."

Ristiriita on valmis. Kun valmistava teollisuus kamppailee kone- ja laiteinvestointien puutteen kanssa on jo seuraava investointihaaste edessä, tällä kerralla tietojärjestelmäinvestointien muodossa. Liiketoiminnan ratkaistavaksi jää, kumpi haaste edellä mennään tulevaisuuteen ja kuinka visionäärisellä otteella tekemistä kehitetään.

Johtaminen vaatii uudenlaista kontekstiosaamista

Toinen suuri digitalisaation kehittymistä hidastava tekijä valmistavassa perusteollisuudessa on yritysjohdon tietämättömyys reaaliaikaiseen tiedonsiirtoon tähtäävien järjestelmien toimialakohtaisista ratkaisuista ja niihin oleellisesti liittyvistä palveluista. Tottapuhuen ihan perus toimisto-ohjelmistojen osaamisesta lähtien johdon järjestelmäosaaminen on heikkoa. Asiaa ei lainkaan helpota se, että digitalisaation puolestapuhujat sortuvat turhan usein ammattijargoniin sen sijaan, että käytännönläheistäisivät asiat (on M2M, Industrie 4.0, teollinen internet, digitalisaatio, big data, digitaalinen johtaja, nameit). Päätöksenteon kynnystä ei madalleta mystifioimalla asioita vaan sitomalla ne yrityksen omaan liiketoimintaan ja ammattikieleen.

Samanaikaisesti digitaalisten palveluiden sovellusrakentajat voivat olla melko etäällä yritysten reaalielämästä, joka aikaansaa helposti palvelun myyntitapahtumassa vastarekyylin. Sovelluskehittäjän arvioimat liiketoimintahyödyt voivat helposti tuntua tuulesta temmatuilta ja katteettomilta liiketoiminnan näkökulmasta. Pohdittavaksi jää se kuinka saada heikon järjestelmäosaamisen omaavat päättäjät ymmärtämään digitalisaation mukanaan tuomat pitkän aikajänteen hyödyt.

Johtaminen vaatii uudenlaista avoimuutta

Digitalisaation mukanaan tuoma murros on sen verran suuri ettei nykyisistä organisaatioista löydy riittävästi osaajia uuden luomiseen ja vanhan kehittämiseen. Tarvitaan uuden teknologian taitajia. Niin ollen digitalisaatio tuo mukanaan täysin uudenlaisia osaajia ja ammattiryhmiä, joiden johtaminen ei välttämättä suju perinteisin menetelmin. Digitalisaatio on jo nyt lisännyt yritysten ja yhteiskunnan avoimuutta merkittävästi. Avoimuus ei taas aina ja välttämättä sovi Suomalaiseen mielenlaatuun. Avoimuuden lisäämistä digitalisaation perspektiivissä voisi vaikka aloittaa sillä, että tietohallintojohtajat ja sovelluskehittäjät jalkautuisivat kentälle ja kuuntelisivat aidosti liiketoimintojen tarpeita nykyisen järjestelmälähtöisyyden sijaan.

Verkostoituminen on vielä lapsen kengissä

Digitaaliset sovellukset ja palvelut perustuvat verkostoitumiseen niin osaamisen kuin tietojärjestelmäalustojen näkökulmasta. Tällä hetkellä yritykset keskittyvät omassa tekemisessään ydinosaamisensa ympärille ja pyrkivät ulkoistamaan kaiken muun tekemisen. Globaalissa kilpailussa kiinnipysyminen vaatii trimmiä rakennetta ja tehokkaita toimintoja, joka korostaa yhteistyöverkostoiden merkitystä entisestään. Monen yrityksen tavoitteena on lisätä verkostoiden määrää merkittävästi lähitulevaisuudessa. Verkostoituminen vaatii avointa otetta ja hyviä vuorovaikutustaitoja. Vuorovaikutustaidot taasen on paljon laajempi asia kuin keskustelutilanteen ylläpitäminen. Digitalisaatio siirtää vuorovaikutuksen f2f keskusteluista digitaaliseen ympäristöön, joka vaatii järjestelmäosaamista ja investointeja itse järjestelmiin. Tässä lienee syy siihen, että verkostoiden luominen ei ole siirtynyt puheista tekoihin kuin edelläkävijäfirmoissa.

Muutosta, sen vauhtia ja magnitudia ei ole vielä täysillä ymmärretty ainakaan perusteollisuudessa. Siten digitalisaation mukanaantuomat mahdollisuudet siintävät vielä kaukana edessä. Muutos ei välttämättä ole kovinkaan valtava. Kyse on lopulta käyttäjärajapinnan kehittämisestä, tiedon käytettävyyden ja hallittavuuden parantamisesta sekä järjestelmien yhteensovittamisesta digitaalisessa verkostomaisessa ympäristössä. Siitäkin huolimatta yritysmaailmassa tarvitaan selkeää asennemuutosta ja osaamisen kasvua. Muutos lähtee käyntiin, kun yritysjohto saadaan sitoutumaan kehityspolkuun ja liiketoimintojen johtaminen integroitua tietojärjestelmiin.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti