Muutos kuuluu elämään - Myös työelämään - Kara Kuumana - Johtamisen Jyväsiä

Havaintoja työelämästä ja yritysmaailmasta.

24 maaliskuuta, 2015

Muutos kuuluu elämään - Myös työelämään

Kävellessäni metsässä löysin puoliksi sulaneen ja likaantuneen lumiukon. Se herätti minut pohtiman muutosta. Muutos kuuluu kiinteästi luontoon ja yhtä luonnollisesti myös elämään. Kun riittävältä etäisyydeltä katsotaan, niin huomataan että elämä on itse asiassa yhtä muutosta. Muutos on osa luonnon suurta kiertokulkua. Vauva kasvaa aikuiseksi ja lopulta muuttuu mullaksi. Vuodenajat seuraavat toisiaan. Maa kiertää aurinkoa. Ja me kaikki pidämme näitä ilmiöitä nykypäivänä ihan luonnollisina. Ihan kuin sitäkin että lumiukon kuuluu sulaa kevään koittaessa.

Miksi sitten muutos työpaikoilla tuntuu niin ylitsepääsemättömälle? Luonnossa ja usein elämässä tapahtuu paljon toisiaan seuraavia muutoksia, jotka tiedämme tapahtuvaksi säännöllisin väliajoin tai elämän kaaren mukaisesti. Näihin muutoksiin voimme varautua etukäteen, koska tiedämme että niin tulee tapahtumaan. Usein kuitenkin työpaikalla tapahtuvat muutokset tulevat suurelle joukolle yllättäen ja jopa ennalta arvaamatta. Emme osaa henkisesti varautua niihin etukäteen ja siksi muutos tekee kipeää.

Usein iso ja yhtäkkinen muutos tekee kipeää, oli sitten kyse työelämästä tai muusta elämästä. Hyväksymme yleensä vaikeatkin muutokset, kun meille annetaan mahdollisuus varautua ja sopeutua niihin. Sairaus voi muuttua voimavaraksi. Työpaikan menetys voi muuttua mahdollisuudeksi. Pettymys voi puhkaista kuplan, jossa olet elänyt. Vastoinkäymiset voivat vahvistaa meitä, kunhan vain meille annetaan aikaa hyväksyä muutos ja miettiä vaihtoehtoja muutoksen jälkeen. Ihminen tarvitsee aikaa ymmärtääkseen, että elämä jatkuu vastoinkäymisistä huolimatta. Ja että elämä voi jatkua jopa parempana kuin aikaisemmin.

Siksi hyvissä ajoin viestiminen ja keskustelu ovat avainasemassa, kun puhutaan työelämässä tapahtuvista muutoksista. Ihmiset tarvitsevat aikaa miettiäkseen vaihtoehtoja ja ratkaisuja sekä ymmärtääkseen mitä muutos tarkoittaa meidän osastollemme ja minulle. Valitettavan usein käy niin, että johtaja tai johtoryhmä tuumaa ja pohtii suunnan muutosta pitkän aikaa.  Sen jälkeen alkaa ajatustenlukuosuus. Johto viestii kyllä, mutta ei riittävän aikaisin ja/tai riittävän selvästi. Aito vuorovaikutus usein unohtuu. Oletetaan että ihmiset osaavat toimia välittömästi, halutulla tavalla ilman sen kummempia selityksiä tai keskusteluita.

Mitäpä jos muutoksesta tai muutostarpeesta kerrottaisiinkin jo silloin, kun kiveä isketään kipinän sytyttämiseksi? Visio on vielä vajavainen, strategia ei ole suunniteltuna ja muutokselle ei ole vielä pystytetty tienviittoja. Tiedän, että on rohkeaa, joidenkin mielestä jopa edesvastuutonta, kertoa muutoksentarpeesta ja askelista jo silloin, kun johtaja itsekään ei vielä tiedä muutoksen määränpäätä saatikka kuinka se tehdään. Rohkeus voi kuitenkin olla mahdollisuus.

Tulevaisuuden suunnan muutoksista, ongelmista ja riskeistä keskustellaan yleensä johtoryhmätasolla, mutta muualle niistä ei juurikaan hiiskuta, ennen kuin on ihan pakko. Valitettavan usein ylimmän tason johtajat ajattelevat, että parempi kertoa henkilöstölle niin vähän kuin mahdollista, jotta he eivät huolestu. Luulen että asia on juuri päinvastoin. Verrataanpa tilannetta henkilökohtaiseen, vakavaan sairauteen. Lääkäri kertoo sinulle, että sinulla on syöpä. Tassu pystyyn moniko teistä haluaa tietää tarkemmin missä mennään ja mitä on tehtävissä. Kuinka todennäköistä on että tervehdyn? Mitä hoitoja on tarjolla? Milloin hoidot voidaan aloittaa? Kuinka voin itse vaikuttaa parantumiseeni? Minä aikakin haluaisin tietää niin rehellisen arvion kuin mahdollista, jotta voisin taistella elämän puolesta ja toisaalta varautua pahimpaan.

Uskon että ihan sama totuus pätee työelämässä. On parempi että kaikki tietävät jopa brutaalin tilanteen kaikessa karuudessaan, kuin aavistella yksinään tai spekuloida kahviporukoissa mitä tuleman pitää. On helpompi taistella tunnettua vihollista vastaan kuin tuntematonta tai jopa ihan itse kuviteltua. Kun jokainen tietää missä mennään, niin kukin voi valmistautua taistelemaan yrityksen puolesta ja toisaalta varautua pahimpaan. Avoimuus luo avoimuutta. Vaihtoehtoisia ratkaisuja etsitään. Yhteistyö tiivistyy ja taisteluhenki nousee. Ideoita syntyy ongelmien ratkaisemiseksi ja riskien pienentämiseksi. Kun tieto ja ymmärrys lisääntyvät, jokainen yrityksen työntekijä voi omilla toimillaan vaikuttaa yrityksen suuntaan. Tai voihan sitä vaihtoehtoisesti olla kertomatta muulle henkilöstölle mitään, odotella vain hiljaa kulmahuoneessa kun syöpä valtaa koko yrityksen.