Jokainen meistä tuntee kavereita, joiden itsetuntemus on aivan hakoteillä. On niitä, jotka kuvittelevat itsestään ja kyvyistään liikaa tai vastavuoroisesti mitätöivät omaa osaamistaan ja kykyjään aivan turhaan. Ja sitten porukassa on niitä, joilla tuntuu aina menevän mukavasti, oli tilanne sitten mikä tahansa. Ja mahtuu porukkaan aina niitä ihmenikkareitakin, joista näkee henkisen kasvun ihmeen. Jälkimmäiset tyypit ovat niitä, joilla on mieli auki kehittymiselle ja järki päässä siitä mitä itsessään kehittää ja miten kehittymistään vie eteenpäin.
Omien vahvuuksien ja heikkouksien löytäminen on vaikea matka, mutta parhaimmillaan mieltä avartava ja jopa helpottava kokemus. Usein ympäristö on määritellyt mielikuvamme vahvuuksistamme ja heikkouksistamme. Tuosta ennalta määritellystä viitekehyksestä poishyppääminen ei ole helppo rasti. Vaaditaan ennakkoluulotonta pohdintaa, sparrausta ja välillä kipeältä tuntuvaa palautetta kollegoilta, alaisilta ja muilta sidosryhmiltä. Kaiken perusta on totuuteen perustuva itsereflektio. Itsereflektio on ihmisen kykyä tarkkailla itseään ja reaktioitaan erilaisten tilanteiden ja tunnetilojen keskellä.
Itsetuntemusta voi lähteä kasvattamaan pohtimalla seuraavia kysymyksiä:
Miksi ihmiset haluavat tehdä työtä sinulle?
Miksi ihmiset sitoutuvat sinuun ja pysyvät kanssasi?
Listaa on hyvin helppo jatkaa eteenpäin, kun edellisiin kysymyksiin on löytynyt mieltäsi tyydyttävät vastaukset.
Jokainen on hyvä jossakin. Ja kun tuon asian löytää ja pystyy kiteyttämään itselleen ja muille, on valmis oman itsensä tai johtamisensa vahvistamiseen. Tulevaan työelämään liittyvät päätöksetkin muuttuvat kummasti helpommaksi, kun tietää mitä tavoittelee, miksi tavoittelee ja mitä pystyy omien vahvuuksiensa kautta antamaan työyhteisöllensä.
"Ajatteletpa sitten osaavasi tai et, olet oikeassa!" – Henry Ford.