Olimme hankkimassa kouluikään lähestyvällä kuopukselle puhelinta. Lapsi odotti saavansa lahjaksi ’sellaisen mitä pyyhkäistään’ eli älypuhelinta. Itseäni lähinnä jännitti, että mitä vähän liiankin näppärä pikkukaveri löytää vaikkapa netistä siinä vaiheessa kun oppii lukemaan. Isosisko huusi hoosiannaa, että hänenkin eka puhelimensa oli sellainen perinteinen näppäinpuhelin. Pikkuveli oli tuskin sellaista nähnytkään muuta kuin isovanhemmilla.
Mieheni valaisi minua, että tajuatko; isommalle lapselle ostettiin ekaluokalla puhelin, koska silloin puhelin oli vielä monelle lapselle puhumista varten, toimii turvaverkkona kun äidille tai isälle on asiaa. Maailma on muuttunut
tuossa muutamassa vuodessa. Nuoremmalle lapselle puhelin tarkoittaa laitetta, jossa puhuminen on sivuosassa ja päätarkoitus on katsella You Tubea, kuunnella musiikkia ja pelata pelejä. Hän myös ymmärtää vähän liiankin hyvin, että muille perheenjäsenille puhelimen kautta käytetään sosiaalista mediaa. Totta, piti myöntää että mieheni on (ainakin tässä asiassa) oikeassa.
tuossa muutamassa vuodessa. Nuoremmalle lapselle puhelin tarkoittaa laitetta, jossa puhuminen on sivuosassa ja päätarkoitus on katsella You Tubea, kuunnella musiikkia ja pelata pelejä. Hän myös ymmärtää vähän liiankin hyvin, että muille perheenjäsenille puhelimen kautta käytetään sosiaalista mediaa. Totta, piti myöntää että mieheni on (ainakin tässä asiassa) oikeassa.
Digitaalisuus ja sosiaalinen media on muuttanut puhelimen käyttötarkoitusta totaalisesti. Vanha sukupolvi käyttää samalla nimellä kutsuttua laitetta soittaminen, nuorempi sukupolvi viihdekeskuksena kaikenlaisten aktiviteettien tekemiseen. Tekniikka on monilta osin muuttunut, mutta toisaalta vanhat ilmiöt ovat vain hakeneet modernimpia muotojaan. Vanhempi sukupolvi kirjoitti salassa päiväkirjaa ja piti leikekansioita idolien fanittamiseksi. Nykyinen nuoriso julkaisee ajatuksensa avoimesti videoblogissa ja fanittaa toisia vloggaajia yhtä julkisesti. Nuoremman ja vanhemman sukupolven ajatusmaailmojen eroa kuvaa se, että minulle ja Tanjalle on sanottu meidän olevan kuin alasti Elielin aukiolla blogatessamme ajatuksiamme ja jakaessamme niitä Somessa. Näin ajattelee se ikäpolvi, joka ei ole tottunut käyttämään sosiaalista mediaa. Nuoremmalle sukupolvelle taas olisi kauhistus jäädä kaiken tämän ulkopuolelle.
Näköispainosten käyttö on hyvä esimerkki siitä kuinka digitaalisuuden siirryttäessä vanha tapa on otettu väkisin käyttöön kopioimalla vanha tapa uuteen formaattiin. Lopulta juuri kukaan ei taida enää näköispainoksia käyttää, koska ne ovat niin kömpelöitä lukea tavalliseen nettisovellukseen verrattuna. Valitettavan usein näkee myös yrityksiä, jotka käyttävät sosiaalista mediaa perinteisenä mainonta ja markkinointikanavana. Kun seuraaja huomaa olevansa pelkkä spämmäyksen kohde, tuntuu tilanne potentiaalisesta asiakkaasta lähinnä kiusalliselle.
Sekä digitaalisuus että sosiaalinen mediaa muuttavat sekä laitteita ja tekniikkaa mitä käytämme, mutta myös luo uusia, erilaisia tapoja toimia. Vanhat ilmiöt hakevat sosiaalisen median ja digitaalisuuden kautta uusia uria. Yrityksille käsillä oleva murros on sekä mahdollisuus että uhka. Kun vanha tapa kopioidaan sellaisenaan digitalisoituun tuotteeseen tai sosiaaliseen mediaan, on lopputulos asiakkaan näkökulmasta useimmiten ennemminkin luotaan pois työntävä kuin houkutteleva.
Kun yritys haluaa uudistua, on ainoa keino heittää luutuneet ajatukset romukoppaan. On pureuduttava ihmisen perustarpeisiin ja mietittävä kuinka ne voidaan jatkossa tyydyttää uudella tavalla digitaalisuuden ja sosiaalisen median aikakaudella. Ihmisillä on esimerkiksi luontainen halu etsiä itsellensä elämänkumppania. Aiemmin se tapahtui latotansseissa, sitten baareissa, myöhemmin netin treffipalstoilla ja tänä päivänä Tiderissä. Vastaavasti voi miettiä kuinka olemassa olevaa esinettä tai laitetta tai niiden ominaisuutta voisi käyttää kokonaan tai osittain uuteen tarkoitukseen. Tästä hyvänä pöytä, jota voi käyttää älypuhelimen lataamiseen tai tie, joka tuottaa aurinkopaneeleilla sähköä.
Kyse on lopulta siitä, kuinka pystytään yhdistämään uutta ja vanhaa, ihmisen luontaisten perustarpeiden pysyessä samankaltaisina. On johdon päätös hautautuako luolaan vai kurottaa kohti valoa, joka hohtaa luolan suulta. On joko heittäydyttävä avoimuuden ja uteliaisuuden peliin mukaan tai jäädä sammaloitumaan. Tulevaisuus on niiden johtajien, joilla on uskallusta heittäytyä avoimesti mukaan, kykyä kyseenalaistaa nykyisiä tapoja toimia ja nöyrtyä kuuntelemaan myös nuorempaa sukupolvea päätöksen teoksi.
