Minulle oli nuorena työntekijänä annettu iso vastuu, suunnitella tehtaan
pihan layout uusiksi. Kävimme tehdyn suunnitelman läpi, yhdessä tehtaan johtajan
ja arkkitehdin kanssa. Tehtaan johtajan huomio kiinnittyi ainoastaan siihen, miltä
kyltit näyttävät. Hän keskittyi lähinnä väittelemään siitä, pitäisikö niissä
lukea incoming goods vai cargo. Ei sanaakaan kaikkein oleellisimmista asioista,
eli työntekijöiden turvallisuudesta tai lastauspaikkojen ja reittien
toimivuudesta.
Olin mukana kansainvälisessä tietojärjestelmien käyttöönottoprojektissa.
Tarkoitus oli ensin tehdä tärkeimmät linjaukset ja kuvaukset ydinprosesseista.
Esimieheni halusi olla yli-innokkaasti mukana, vaikka substanssiosaaminen ei
mitenkään riittänyt asian käsittelyyn. Hän halusi kovin osoittaa pätevyytensä
ja keskittyi lähinnä kommentoimaan konsulttimme vajavaiseen englannin kieleen
liittyviä kirjoitusvirhettä.
Näistä molemmista tapauksissa mieleeni jäi vahva muistiälki. Lillukan
varsiin puuttuminen toi tunteen pettymyksestä, ärsytyksestä ja myötähäpeästä.
Olin pettynyt näiden johtajien tapaan toimia, mutta erityisesti siihen, että en
enää voinut arvostaa heitä johtajina kuten aikaisemmin.
Kun kuulet jonkun sanovan, minä kyllä hoidan tämän tai älä huolehdi, se
tulee kyllä hoidettua, on aika perääntyä. On tärkeämpää antaa ihmisten tehdä
omalla tavallaan, kuin osoittaa oma pätevyytensä puuttumalla yksityiskohtiin.
Joskus on parempi niellä sanansa, vaikka tietäisikin paremman keinon. Joskus on
parempi perääntyä, vaikka osaisikin reitin perille. Joskus on myös annettava
mennä päin seinää ja antaa toisen kokeilla omia siipiään. Joskus on myös
puolustettava toisten epäonnistumisia, vaikka se onkin epämukavaa ja vaikka
tiesitkin että yritys epäonnistuu. Pätevyyden osoittamatta jättäminen ei laske
arvostustasi - päinvastoin. Kun näytät suuntaa puuttumatta yksityiskohtiin, annat
tilaa toimia omalla tavallaan ja tuet epäonnistumisen hetkellä, vasta silloin olet
todellinen johtaja.