 |
Työn ja vapaa-ajan erottamista pidetään nykypäivänä kovin tärkeänä. Minusta
se on täysin teollisen aikakauden tuote, yhtä lailla kuten kahdeksasta neljään
työaikakin. Agraariyhteiskunnassa ei katsottu kelloa. Arki ja työ olivat yhtä
ja samaa elämää. Olisi ollut edesvastuutonta jättää lehmä yksin poikimaan tai
lopettaa sadonkorjuu neljältä mitä parhaimmalla poutasäällä.
Kun Lapseni olivat pieniä, työskentelin paljon kiinalaisten kanssa.
Yhteinen työaika olisi jäänyt heidän kanssaan kovin lyhyeksi, jos olisin
työskennellyt niin sanottuina normaaleina työaikoina. Siksi erityisesti
kotityöpäivinä buukkasin palavereja aamu kuuteen tai ainakin katsoin
sähköpostit siihen aikaan. Sen jälkeen huolehdin lasten aamutoimista, vein
päiväkotiin tai lähetin kouluun ja jatkoin taas työpäivää. Sain hakea lapset
edes joskus aikaisin hoidosta ja sen paikkasin tekemällä töitä lasten mentyä
nukkumaan. Se ei ollut työnantajan sanelemaa pakkoa vaan joustavuutta puolin ja
toisin, mistä hyötyivät sekä työnantaja että oma perhe.
Eräs työntekijä haaveili koiran ulkoilutuksesta keskellä päivää. Toinen
taas hiihtämisestä, edes hetken valoisalla. Kolmas siitä, että voi rauhassa
käydä keskellä päivää kampaajalla tai viedä lapsen neuvolaan, sen enempää lupia
kyselemättä. Kun joustava työ on arkea, voimme tehdä kaikkea tätä ilman anelua
ja pahaa omaa tuntoa. Meidän päihimme on iskostettu niin kovaa kahdeksasta
neljään työaika, että koemme pahaa omatuntoa toimiessamme toisin, vaikka mitään
syytä ei olisikaan.
Kun etätyö on mahdollista, sairasta lasta hoidettaessa hoituu samalla moni
työasiakin, kun lapsi nukkuu tai katsoo lastenohjelmia. Kun dementoituvaa
mummoa pääsee hoitamaan tarvittaessa kesken päivän, ei työaika kulu mummon
murehtimiseen ja toisaalta työt tulee tehtyä silloin, kun niihin pystyy
keskittymään.
Myönnän olevani toisinaan vähän kapinallinen, vaikka yleisesti itseäni
nuhteettomina ja kunnollisena kansalaisena pidänkin. Lupasin eräälle
työntekijälle lomaa useissa viikon pätkissä, koska hän sitä kovasti toivoi oman
perhetilanteensa takia. Maalaisjärjellä ajateltunahan asia on ok, mutta ei
kuitenkaan lain mukaan. Laki määrää, että työntekijän on pidettävä vähintään
yksi kahden viikon lomajakso, jos lomaa on kertynyt sitä enemmän. Laki on toki tehty
suojelemaan työntekijää, mutta tällä kertaa se olisi kääntynyt työntekijää
vastaan.
Joustava työaika ja luottamus työn tekemisessä, ovat sekä työhyvinvoinnin
että vapaa-ajan hyvin voinnin perusta. Kun luottamus asettuu taloon, sekä
työntekijä että työnantaja voittavat. Kun työnantaja joustaa, voi työntekijä tehdä työtä silloin kun hän on luovimmillaan, ja toisaalta tekee silloin taatusti kaikkensa, kun erityistä pinnistystä tarvitaan. KiKyssä saavutetut edut on hiekan jyväsiä
siihen verrattuna, paljonko joustavuudella ja luottamuksella voidaan lopulta
saada aikaan. Luota ja ole luottamuksen arvoinen. Siitä se lähtee.
Kilpailukyvyn parantumisen lisäksi, sekä työntekijä että työnantaja ovat
molemmat voittajia.
