Kellä tieto on, se tiedon pantatkoon - Kara Kuumana - Johtamisen Jyväsiä

Havaintoja työelämästä ja yritysmaailmasta.

27 elokuuta, 2014

Kellä tieto on, se tiedon pantatkoon


"Meikäläisen työ on kyllä sen verran tärkeää ja ainutlaatuista, että Kirsin kanssa en ainakaan jaa osaamistani saati kuulemaani. Kyllä se niin vaan on, että auktoriteetti ja ennenkaikkea ammattitaito perustuu siihen tietomäärään, jonka itselleni kerään!"

Ihan joka ikisen kerran pistää vihaksi, kun tapaan edellisenkaltaisen ilmiön. Kuvitelmissaan tiedonpanttaaja saa tuloksia aikaan, ja kyllä hän usein saakin. Keskinkertaisia tuloksia.
Omasta mielestään hän esiintyy vakuuttavasti. Vuorovaikutuksen sijaan hän kuuntelee salaa kulman takana muiden puheita ja imee itseensä kaiken kuulemansa. Hän kuvittelee olevansa paras kaikessa, koska uskoo tietävänsä muita enemmän.
Tiedonpanttaaja on usein yksinpuurtaja. Yksinpuurtajan tulokset jäävät keskinkertaisiksi, eikä hän yksinkertaisuudessaan ymmärrä miksi. Hän kuvittelee, että häntä hyljeksitään hänen erinomaisuutensa vuoksi eikä hänen sosiaalisen kyvyttömyytensä vuoksi. 

Toki on paljon asioita, joita ei voi eikä saa huudella kylillä. On tärkeää osata erottaa minkä tiedon jakaminen on hyödyksi ja minkä haitaksi. Ja minkä tiedon jakaminen lisää luottamusta ja minkä heikentää.

Oppiminen, kehittyminen ja kehittäminen on yhteistyötä. Yhteistyö taasen on vuorovaikutusta ja aito vuorovaikutus vaatii aimo annoksen luottamusta. Ajatus pääsee seuraavalle tasolle vasta, kun sitä uskaltaa jalostaa yhdessä jonkun toisen kanssa. Ainakin itseltäni jää melko usein joku ulottuvuus ja näkökulma oivaltamatta. Olen kiitollinen jokaiselle teistä, jotka olette auttaneet minua pääsemään ajatuksessani seuraavalle tasolle.

Jokunen vuosi sitten esimiesportaassa oli yksi merkittävässä asemassa oleva suupaltti. Suupaltti lipsautteli usein asioita, joita ei ehkä olisi meille pitänyt kertoa, mutta kertoi hän paljon sellaistakin, joka oli erittäin tärkeää kuulla ja tietää. Hän pohti usein ääneen tulevia ja menneitä. Hävisikö hänen arvovaltansa sen takia, että hän jakoi meille tietojaan? Ei. Koimme olevamme tärkeitä, kun meihin luotettiin. Pidimme luottamuksen ja käytimme saamaamme tietoa oikein, teimme sen perusteella hyviä päätöksiä. 

Tieto on valtaa vasta, kun sitä käyttää päätöksenteossa. Oman haasteensa asiaan tuo se seikka, että jokainen meistä tulkitsee kuulemansa oman arvomaailmansa ja historiansa kautta, jolloin viesti ja sen sisältämä tieto voi muuttua tahtomattaankin matkalla. Oma taitonsa on asettua toisen osapuolen asemaan vuorovaikutustilanteessa välttäen omakohtaista tulkintaa. Vaikeaa!

Rakas kolleega. Sinä, joka tiedät etten jaa kanssasi tietoani ja osaamistani. Voisiko syy olla siinä, että väliltämme puuttuu vuorovaikutus ja luottamus. Jos haluat saada tietoni ja osaamiseni käyttösi, täytyy sinun myös antaa omasi minun käyttööni. Vilpittömästi, avoimin mielin ja viestin aitoa sisältöä kuunnellen.