Ottakaa varas kiinni

Tehokkaista työpäivistä, herkullisista pohdinnoista, pikaisista lounaista, tiimityöstä, tyytyväisyyden tunteesta, vuorovaikutuksesta – niistä on onnistunut aikaansaannos tehty!

Olen ollut osallisena melkoisen monessa selvitystyössä ja kehitysprojektissa työurani aikana. On ollut projekteja, jotka on saatettu kunniakkaasti loppuun ja niitä jotka on vaiettu kaikessa hiljaisuudessa kuoliaiksi. Toisien projektien hedelmistä nautitaan edelleenkin ja ne toiset, no niitä ei muistella, mutta juuri niistä olen oppinut melkoisesti. Sormeni eivät riitä laskemaan niitä kertoja, kun joko minun tai meidän hyvään projektiin liittyvä onnistumisen tunne on pyyhkäisty maton alle hetkessä. 

Yksi nopea keino motivaation tuhoamiseen on toisten työn omiminen. 

Kun kolleega esittelee tekemääsi työtä omanaan, kiukun lisäksi pintaan nousee sääli. Sen sijaan kun esimies esittelee tekemäsi työtä omanaan, kiukun lisäksi pintaan nousee tunteita, joihin ei ole sanoja.

Kävipä kerran niin, että esimies pyysi lähettämään erään esityksen hänelle, jotta hän läpikäy esityksen johtoryhmässä. Hienoa, ajattelin, nyt asia etenee varmasti! Äkkiseltään tämän ei pitäisi lässäyttää tunnelmaa lainkaan. Mutta.. 

Esimies ei ole ollut kiinnostunut koko projektista ennen kuin huomasi muiden kiinnostuneen siitä. Pitkien työpäivien ja haastavien projektivaiheiden aikana tukea eikä sparrausta ole tullut. Hän ei ole asiantuntija tällä alueella eikä varmasti osaa kertoa eteenpäin kuin sen mitä lukee esitysmateriaalista. Palan innosta esittää osaamistani ja asiantuntemustani eteenpäin.  Ja nyt hän unohtaa mainita, että hänen tiiminsä on tehnyt kovasti töitä asian eteen. Hän tulee johtoryhmästä takaisin ja kertoo jatkavansa itse tästä eteenpäin.

Eihän tuollaisia esimiehiä ole oikeasti, eihän. Mutta kun on!
 

Onpas pikkusieluisia asiantuntijoita, kissa kiitoksella elää. Kehu päivässä pitää moottorit kummasti käynnissä.
 

Kuukausipalkkaa vastaanhan täällä työskennellään. Mutta kun ei työskennellä, vaan sydämellä!

Työpaikkavaras ei välttämättä varasta materiaa työnantajaltaan, hän voi myös varastaa toisten osaamisen ja asiantuntemuksen. Muutaman kerran kun on joutunut osaamisvarkauden uhriksi, sitä alkaa kummasti jemmaamaan kykyjään. Ja kenen etu se sitten on?

Toisaalta. Tarkoitus pyhittää keinot. Jos loistokas idea lähtee lentoon jonkun toisen esittämänä niin mitä sitten?! On erittäin upeaa katsoa vuosien jälkeenkin, kun joku omasta kädestä eteenpäin lähtenyt siemen on kasvanut muhkeaksi toimintatavaksi, jonka alkuperästä ei ole enää kenelläkään muistikuvaa.

P.S. Onneksi itselläni on ollut pääsääntöisesti hyviä esimiehiä, jotka ovat halunneet edistää myös omaa uraani.