Palautteesta päivän pelastus - Kara Kuumana - Johtamisen Jyväsiä

Havaintoja työelämästä ja yritysmaailmasta.

04 syyskuuta, 2014

Palautteesta päivän pelastus

Koska olet saanut viimeksi palautetta? Entä spontaania palautetta? Palaute pitää ihmisen vireessä, innostuneena ja fokusoituneena oikeisiin asioihin. Koska asia on pihvi, niin miksi ihmeessä saamme ja annamme toisillemme aivan liian vähän palautetta?

Myyntipäällikkö oli hoitanut erään asiakasprojektin todella antaumuksella ja mallikkaasti. Hänen esimiehensä kertoi asiasta minulle kehuen vuolaasti kyseisen henkilön toimintaa. Varmasti myyntipäällikkö oli kehunsa ansainnut. Kun otin kehut puheeksi asianosaisen myyntipäällikön kanssa, hän totesi ei ollut saanut esimieheltään palautetta pitkiin aikoihin. Oli toki mielissään kun kuuli asiasta minulta, mutta hämmästyksissään siitä ettei ollut saanut mitään palautetta suoraa esimieheltään.

Ostopäällikkö oli hoitanut erään asiakkaaseen liittyvän haastavan tilanteen ammattimaisesti. Ostopäällikön esimiehen esimies kertoi
asiasta minulle ja muutamalle muulle kyseisen asiakkaan kanssa tekemisissä olleille. Hyvä juttu, saimme siis asiakkaan erittäin tyytyväiseksi aiemmasta sähläyksestä huolimatta. Mutta mitä sen jälleen tapahtui sisäisesti – Ei yhtään mitään. Välitin kehut ostopäällikölle ohimennen. Hän totesi, että ei olekaan saanut positiivista palautetta pitkään, pitkään aikaan. Ostopäällikön synkkä päivä kuulema muuttui aurinkoiseksi. Niin myös minun päiväni.

Positiivisen palautteen antaminen luulisi olevan kaikille, erityisesti esimiehille, mieluista puuhaa. Mutta eihän se niin mene. Pomo jää odottelemaan palautteenantoa kehityskeskusteluihin. Siinä vaiheessa tuo huikea tai vähän pienempikin onnistuminen on jo taatusti unohtunut. Söperrämme kehityskeskusteluissa jotakin ympäripyöreää, koska palautetta on pakko antaa, mutta mieleen ei tule mitään konkreettista.

Mitäpä jos tekisimme palautteen antamisesta paljon arkisempaa? Palautteen voi antaa kahviautomaatilla, lähettää tekstiviestillä tai huikata palaverin tauolla. Olen aivan vakuuttunut että palautteen perille meno ja ajoitus on paljon tärkeämpää, kuin se missä yhteydessä asia viestitään. Palautteen antajan ei tarvitse myöskään aina olla se oma esimies. Palautetta voi yhtä hyvin antaa kenelle tahansa työkaverille, organisaatioista ja funktiosta välittämättä. Sitä voi myös antaa asiakkaille, toimittajille ja yhteistyökumppanille.

Mitäpä jos pomo on niin tollo, että ei tajua antaa palautetta? Katsopa peiliin ja mieti mitä itse voisit tehdä asian parantamiseksi. Ennen kehityskeskusteluita tai esimerkiksi projektin keskivaiheilla kannattaa esimiehelle vinkata palautetoiveista, jos esimies ei ole tottunut sitä automaattisesti antamaan.  Esimiestä voi myös johdatella antamaan palautetta sellaisista osa-alueista, joista haluaa erityisesti kuulla palautetta. Matriisiorganisaatioissa eläneenä, olen vaatinut kehityskeskusteluita pidettäväksi myös matriisiesimiesten kanssa. Yhtälailla olen toivonut palautetta myös muilta henkilöiltä joiden kanssa olen tehnyt paljon yhteistyötä.

Ja jos kolleegasi pomo on niin dementikko, että ei muista antaa palautetta, niin voithan sinä tehdä sen hänen puolestaan. Muista kehua kolleegaa kun se on aiheellista. Ja kun kuulet toisesta hyvää palautetta, on tehtävänäsi varmistaa että kyseinen henkilö saa palautteen tietoonsa.  Mitä sitten vaikka pomo on jo ehtinyt kehua aiemmin. Tuskin meistä kukaan on tuplakehuista pahoillaan.