Löysin nettikaupasta muurahaisfarmin. Sellaisen läpinäkyvän muovilaatikon, jonka sisällä on sinistä geeliä ja jonne sujautetaan nippu muurahaisia asustelemaan ja kaivelemaan geeliin ultrapitkiä tunneleita. Ihan mieletön idea lapselle joululahjaksi ja miksei uteliaalle aikuisellekin.
Farmi tilattiin ja toimitus saapui hyvissä ajoin ennen joulua. Farmin ohjeissa oli maininta siitä, että ihan tavalliset suomalaiset kekomuurahaiset eivät ole optimaalisia asukkeja akvaarioon. Hätä ei ollut tuon näköinen. Italiasta sai tilattua laboratorio-olosuhteissa kasvatettuja täydellisiä farmin asukkaita. Kieltämättä tuossa vaiheessa vuodenkiertoa tuntui yhtäkkiä helpottavalta ajatukselta tilata
muurahaiset postimyynnistä. Lumi oli jo maassa enkä ollut täysin varma mistäpäin metsikköä olisin lähtenyt muurahaisia metsästämään. Joten muurahaiset menivät tilaukseen.
Tilauksesta meni viikko jos toinenkin. Olin jo unohtanut koko jutun, joulukin oli mennyt ohitse ja farmi oli jemmattu lapsilta piiloon. Yhtenä päivänä töistä kotiin tullessa postilaatikossa oli isohko kirje. Kirjeestä paljastui pieni laatikko, jonka sisällä oli pienessä taikageelin täyttämässä purkissa toistakymmentä muurahaista jalat ylöspäin. Kuolleita joka ikinen. Ei auttanut vieläkään paljastaa jälkikasvulle yllätystä. Ryhdyin kirjoittamaan palautetta muurahaistoimittajalle. Toimitusketjussa oli muutama aukkokohta, joiden vaikutusta oli kenties hieman vaikeaa ennakoida Etelä-Euroopasta käsin: Suomen talvi, postilaatikko pihamaalla, aamupäivällä kiertävä posteljooni ja pitkä työpäivä. Muurahaisparat olivat odottaneet -10 asteen pakkasessa vähintäänkin kuuden tunnin ajan. Ei riittänyt kirjekuori ja metallinen postilaatikko lämmittämään.
Farmi tilattiin ja toimitus saapui hyvissä ajoin ennen joulua. Farmin ohjeissa oli maininta siitä, että ihan tavalliset suomalaiset kekomuurahaiset eivät ole optimaalisia asukkeja akvaarioon. Hätä ei ollut tuon näköinen. Italiasta sai tilattua laboratorio-olosuhteissa kasvatettuja täydellisiä farmin asukkaita. Kieltämättä tuossa vaiheessa vuodenkiertoa tuntui yhtäkkiä helpottavalta ajatukselta tilata
muurahaiset postimyynnistä. Lumi oli jo maassa enkä ollut täysin varma mistäpäin metsikköä olisin lähtenyt muurahaisia metsästämään. Joten muurahaiset menivät tilaukseen.
Tilauksesta meni viikko jos toinenkin. Olin jo unohtanut koko jutun, joulukin oli mennyt ohitse ja farmi oli jemmattu lapsilta piiloon. Yhtenä päivänä töistä kotiin tullessa postilaatikossa oli isohko kirje. Kirjeestä paljastui pieni laatikko, jonka sisällä oli pienessä taikageelin täyttämässä purkissa toistakymmentä muurahaista jalat ylöspäin. Kuolleita joka ikinen. Ei auttanut vieläkään paljastaa jälkikasvulle yllätystä. Ryhdyin kirjoittamaan palautetta muurahaistoimittajalle. Toimitusketjussa oli muutama aukkokohta, joiden vaikutusta oli kenties hieman vaikeaa ennakoida Etelä-Euroopasta käsin: Suomen talvi, postilaatikko pihamaalla, aamupäivällä kiertävä posteljooni ja pitkä työpäivä. Muurahaisparat olivat odottaneet -10 asteen pakkasessa vähintäänkin kuuden tunnin ajan. Ei riittänyt kirjekuori ja metallinen postilaatikko lämmittämään.
Kirjoitin mielestäni kovin rakentavan ja kannustavan palautteen, jonka jälkeen muurahaismyyjä pahoitteli kovasti tapahtunutta. Vaikutti olevan vilpittömästi pahoillaan. Korjaavana toimena myyjä pyysi antamaan osoitteen taloon, jossa postilaatikko on sisällä. Niin teimme ja pian saimmekin uuden satsin muurahaisia. Tällä kerralla elävinä.
Muurahaiset elivät noin kolme kuukautta, ja niistä oli kieltämättä jälkikasvulle paljon iloa. Sinisessä geelissä lemmikkimme kaivelivat tunneleita päivästä toiseen. Ahkeria kavereita! Lapsien piti jututtaa muurahaiset aina ennen nukkumaan menoa. Kavereillekin esiteltiin uudet lemmikit ylpeyttä tuntien. Melko vaivattomia lemmikkieläimiä, mutta siitäkin huolimatta olin suhteellisen helpottunut, kun viimeinenkin asukki lopulta saatettiin haudan (roskiksen) lepoon. Tulihan kokeiltua.
Mitä tästä opimme? Onnistuneen toimituksen aikaansaamiseksi asiakkaan (olosuhteiden) tuntemus on kaiken a ja o! Ja sen, että rakentavan palautteen antaminen kannattaa aina. Ja vielä senkin, että hyvien korjaavien toimenpiteiden jälkeen asiakkaalle jää erittäin hyvä mieli.
Muurahaiset elivät noin kolme kuukautta, ja niistä oli kieltämättä jälkikasvulle paljon iloa. Sinisessä geelissä lemmikkimme kaivelivat tunneleita päivästä toiseen. Ahkeria kavereita! Lapsien piti jututtaa muurahaiset aina ennen nukkumaan menoa. Kavereillekin esiteltiin uudet lemmikit ylpeyttä tuntien. Melko vaivattomia lemmikkieläimiä, mutta siitäkin huolimatta olin suhteellisen helpottunut, kun viimeinenkin asukki lopulta saatettiin haudan (roskiksen) lepoon. Tulihan kokeiltua.
Mitä tästä opimme? Onnistuneen toimituksen aikaansaamiseksi asiakkaan (olosuhteiden) tuntemus on kaiken a ja o! Ja sen, että rakentavan palautteen antaminen kannattaa aina. Ja vielä senkin, että hyvien korjaavien toimenpiteiden jälkeen asiakkaalle jää erittäin hyvä mieli.
(Muurahaisfarmi löytyy vaikkapa hakusanalla AntWorks).
