Vain viisi minuuttia naamioon, vain viisi minuuttia jalkojen kylvetykseen ja vain viisi minuuttia kulmien muotoiluun. Ja vain viisi minuuttia siihen, tähän ja tuohon! Jos uskoisit kaikkia naistenlehtiä, kuinka terveyttä ja kauneutta pitäisi hoitaa, niin päätyisit lopulta tuntien tai jopa päivien terveyden- ja kauneudenhoitourakkaan. Ja mitäs tämä liittyy ylipäätänsä ammattiblogiin? No siten, että että naisten odotetaan olevan uranaisia, ihania pullan tuoksuisia äitejä ja vaimoja jotka hoitavat lapset ja kodin. Sen lisäksi pitäisi vielä pitää itsensä timmissä kunnossa, näyttää kauniilta ja hymyilevältä. Pöh sanon minä! Se joka väittää onnistuvansa kaikessa tässä vääjäämättä valehtelee. Ja mies, älä lopeta lukemista, sillä tässä on painavaa asiaa erityisesti sinulle.
Mietipäs nyt ihan tarkkaa ja tosissasi, tunnetko ketään joka ihan aidosti ja oikeasti menestyisi kaikilla noilla alueilla? Minä tunnen montakin menestyvää naista, mutta kukaan heistä ei pysty pitämään lankoja
käsissään kaikissa asioissa samanaikaisesti. Tanja Mantere (@TanjaMantere) tunnustaa olevansa surkea juhlapäivien muistamisessa. Jokunen viikko sitten unohtuivat pojan nimipäivät. Kerran hän meni onnittelemaan anoppiaan lahjojen kanssa, kun paljastui että kyseessä olivatkin appiukon syntymäpäivät. Katleena Kortesuo (@katleena) painele sinne tänne rikkinäisissä sukkahousuissa ja tunnustaa että ei siivoa. Minun (@KALehto) lapseni eivät tienneet äitinsä osaavan laittaa ruokaa ennen kuin mies joutui yllättäen sairaalaan. Joku julkisuuden johtajanaisista tunnusti ottaneensa sairaan lapsen mukaan töihin ja nukuttaneen tämän matkalaukussa. Näin se vain menee. Jokainen joutuu tinkimään jostakin. Ja se ei silti tarkoita sitä että olisimme huonoja työntekijöitä, äitejä tai vaimoja. Olemme vain käteviä priorisoimaan, delegoimaan ja olemaan tarvittaessa suurpiirteisiä.
käsissään kaikissa asioissa samanaikaisesti. Tanja Mantere (@TanjaMantere) tunnustaa olevansa surkea juhlapäivien muistamisessa. Jokunen viikko sitten unohtuivat pojan nimipäivät. Kerran hän meni onnittelemaan anoppiaan lahjojen kanssa, kun paljastui että kyseessä olivatkin appiukon syntymäpäivät. Katleena Kortesuo (@katleena) painele sinne tänne rikkinäisissä sukkahousuissa ja tunnustaa että ei siivoa. Minun (@KALehto) lapseni eivät tienneet äitinsä osaavan laittaa ruokaa ennen kuin mies joutui yllättäen sairaalaan. Joku julkisuuden johtajanaisista tunnusti ottaneensa sairaan lapsen mukaan töihin ja nukuttaneen tämän matkalaukussa. Näin se vain menee. Jokainen joutuu tinkimään jostakin. Ja se ei silti tarkoita sitä että olisimme huonoja työntekijöitä, äitejä tai vaimoja. Olemme vain käteviä priorisoimaan, delegoimaan ja olemaan tarvittaessa suurpiirteisiä.
Aloitin Diplomi-insinöörin opinnot töiden ohella, kun toinen lapsi oli koulussa ja toinen vielä päiväkoti-ikäinen. Olin luonnollisesti keskustellut mieheni kanssa ajankäytöstä ennen opintoihin hakeutumista. Ellei hän olisi asiassa tukenut minua, yhtälö olisi ollut täysin mahdoton. Päätin että karsin kaikki omat harrastukseni ja tingin kaikesta muusta vapaa-ajallani paitsi opiskelusta ja lasten kanssa yhdessä olosta. En katso telkkaria, en harrasta mitään, en juuri edes nähnyt ystäviäni pitkään aikaan, miehen kanssa yhteisistä vapaailloista puhumattakaan. Tämä kaikki oli itse asiassa aika helppoa, kun mies oli tukena ja ystävät ymmärsivät tilanteen.
Kaikkein vaikeinta oli käydä itsensä kanssa kamppailu syyllistymisestä. Oli pohdinnan paikka, olenko huono äiti kun opiskelen ja käyn samalla töissä, sen sijaan että olisin lasteni kanssa. Lähestyin asiaa lopulta insinöörimäisellä päättäväisyydellä ja laskin paljonko lapset menettävät yhteistä aikaa kanssani. Lopulta aika vähän, kun vielä lyhensin työaikaani. Kaiken lisäksi lapsillani on rakastava ja huolehtiva isä sekä liuta auttavaisia isovanhempia ja muita sukulaisia. Lopulta päätin, että kun aloitan opiskelut, itsensä syyllistämisen on loputtava heti. Muuten sitä ei vain voi pysyä järjissään.
Luulin, että kun hyväksyn oman tilanteeni, niin kaikki on hyvin. Mutta eihän se niin mene. Heti pääsykoehaastattelussa, minulta kysyttiin kuinka mahdan hanskata sekä työn, kodin että perheen. Tuskin niiltä viideltäkymmeneltä isältä kysyttiin sitä samaa asiaa. Ja voi sitä syyllistämisen määrää, jonka sain niskaani kaikilta toisilta äideiltä. Kovin moni ei suoraa kehdannut sanoa, mutta sivulauseessa tehdyt vihjailut eivät antaneet arvailuille varaa. Kukaan ei nähnyt sitä kultalankaa, joka muodostui lasten ja isän sekä isovanhempien ja muiden sukulaisten välille. Ne kaikki hienot kokemukset, kalareissut, metsäretket ja lukuhetket, muiden turvallisten aikuisten kanssa, olisivat ehkä jääneet kokematta. Ehkä oli jopa parempi että äiti ei päsmäröinyt ja päättänyt lasten jokaisesta hetkestä.
Mies, anna vaimollesi, alaisellesi ja työkaverillesi mahdollisuus menestyä. Se ei ole sinulta pois. Päinvastoin, voit saada vastalahjaksi jotakin odottamatonta tai yllättävää. Nainen, älä syyllistä itseäsi saatikka toisia naisia ja äitejä. Meistä kukaan ei ole täydellinen. Annetaan jokaisen tehdä omat valintansa ihan itse.
Seuraa Twitterissä
@kalehto
@karakuumana
Tykkää Facebookissa
https://www.facebook.com/karakuumana