Työ kuin musiikki

Jokunen viikko takaperin olin kuuntelemassa #LocalVoicesHML:n #FrankSinatra –konserttia. Kokemus oli todella postiivinen vaikken koskaan ole ollut erityinen Sinatran ystävä. Siinä esiintyjiä tarkkaillessani jäin pohtimaan erilaisia työyhteisöjä ja sitä kuinka omassa lajissani, eli teollisuuden parissa, tekemisen lopputulos saataisiin näyttämään yhtä hyvältä. Polku on minulle vielä täysin tuntematon, mutta analogia työyhteisön ja orkesterin välillä jäi pyörimään ajatuksiini.

 Hyvä työyhteisö on kuin pitkään yhdessä treenannut orkesteri. Orkesterin koolla, musiikkilajilla tai soittimilla ei niinkään ole väliä. Se mikä merkitsee on lopputulos. Kuulijaelämys, joka aikaansaadaan saumattomalla yhteispelillä. Lopputuote, joka täyttää asiakkaan odotukset ja jopa ylittää ne. Asiakasvaatimukset täyttyvät tai jäävät täyttymättä.

Orkesterissa kaikilla on omat roolinsa. Tarkat ja ennalta määritellyt. Jokaisen omaan osaamiseen ja kokemukseen sopivat. Roolit on tarkkaan mietitty ja
kommunikoitu. Jokaisella on oma soitin, jonka jokaisen ominaisuuden tuntee unissaankin ja jonka kunnosta vastaa ilman mutinoita. Alttosaksofonisti ei kiukuttele ennen konserttia, kun ei saa soittaa viulua vaan keskittyy siihen, minkä osaa parhaiten. Pramilla nähdään joukkue, jolla on oikea asenne oikeat ja hyvinhuolletut varusteet. Siihen kun lisätään vielä tarkkaan harkittu työvaatetus, visuaalinen elämys on valmis.

Konsertin kulku on mietitty tarkkaan etukäteen. Käsikirjoitukseen on käytetty aikaa ja energiaa. Hyvä suunnittelu takaa mahdollisuuden hyvään harjoitteluun ja siten hyvään lopputulokseen. Vaikka jokainen keskittyy täysillä omaan suoritukseen, silti lopputulos tehdään yhdessä. Sooloilu sallitaan, kun niin on käsikirjoitettu. Muuten kaikki etenevät yhdessä rintamassa kohti grande finalea, ennalta sovittua ja loppuunastihiottua lopputulosta.

Joukkuetta johtaa kapellimestari. Kapellimestarin rooli on merkittävä niin tahdistuksen kuin suunnan näyttämisenkin kannnalta. Kapellimestari varmistaa tahtipuikkonsa avulla, että jokainen orkesterin soittaja toimii sovitunlaisesti ja sovittuna aikana. Lavalla nähtävä suoritus on vain pieni osa kapellimestarin työtä. Taustalla tehdään ohjelmiston valintaan liittyvää työtä, harjoitetaan ja kehitetään orkesteria kohti halutunlaista lopputulosta. Ilman taitavaa kapellimestaria, lopputulos ei olisi halutunlainen. Joukkueen pelurit ovat kaikki erilaisia persoonia, silti suorituksen aikana jokainen keskittyy vain oikean lopputuloksen saavuttamiseen. Persoonallisuudet, mahdolliset ristiriidat, kansallisuudet, historiat ja muut häviävät työvuoron ajaksi. Työtehtävässä eli konsertin aikana tekemistä leimaa kuuliaisuus ja kurinalaisuus. Konsertin kulkua ollaan voitu pohtia koko orkesterin voimin, mutta lopullisesta päätöksestä vastaa kapellimestari. Konsertin aikana asiasta ei enää neuvotella, asia etenee halutunlaisesti.

Ja jotta asiakaskokemus olisi täydellinen, itse konserttia täydentämään oli lisätty muutama lisäarvopalvelu: narikka, ravintola, myyntikojut ja käsiohjelmat. Asiakkaat jättävät mielellään takkinsa narikkaan, vaikka siitä joutuukin maksamaan muutaman euron lisää. Myyntikojuilta ostetaan t-paitoja, cd-levyjä. Tai toisinaan jonotellaan porukalla ihan vaan muutaman nimikirjoituksen vuoksi.

Kuvaushan on aivan kuin tuotanto-organisaatiosta. Noin niinkuin periaatteellisella tasolla. Tavoitteena on saada tuotanto-orkesteri tekemään yhtä tasaisen suoritukseen kuin esiintyvä musiikkiorkesteri, kerrasta toiseen, konsertista toiseen. Tämä syntyy asiakasvaatimukset ymmärtämällä, strategia kirkastamalla, roolit selkeyttämällä, suunnitteluun panostamalla, harjoittelemalla, harjoittelemalla ja harjoittelemalla vielä vähän lisää. Johtajuuden täytyy olla tervettä, ohjaavaa ja tavoitelähtöistä. Tiiminjäsenten täytyy olla motivoituneita, tavoitteisiin sitoutuneita sekä kurinalaisia. Tekemisen täytyy olla läpinäkyvää yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Tahtotilana on johtaa rokkibändiä, jossa lopputuloksena on tyytyväinen henkilöstö ja tyytyväiset asiakkaat.