02 joulukuuta, 2014

Mistä innostus syntyy?


Viime aikoina on paljon peräänkuulutettu innostusta ja manailtu että sitä ei ole riittävästi. Kolleegani Tanja (@TanjaMantere) on joskus veikannut, että saan kiksejä vaikka Siwan kassalta. Totta ainakin toinen puoli. Uskon olevani innostuva ja innostava, joten siksi minulla on ehkä jopa velvollisuus pohtia mistä innostus kumpuaa. Jokaisella se syntynee vähän eri tavalla, mutta tässä omat vinkkini innostumiseen ja innostamiseen.

Pidä tavoite kirkkaana mielessä

Innostuminen syntyy usein onnistumisista. Onnistumista ei taas voi olla olemassa, jos ei ole tavoitetta mihin pyrkiä. On oltava visio, unelma tai selkeä tavoite. Ensimmäinen asia johtajalle on asettaa tavoite yhdessä oman alaisensa tai tiiminsä kanssa.  Jos esimies ei ymmärrä määritellä tavoitetta, niin siihen ei kannata juuttua. Mikään ei estä sinua asettamasta tavoitetta itse itsellesi. Sopivan tavoitteen asettaminen on monelle tuttua urheilusta. Piirinmestari saattaa lannistua, jos tavoitteena on seuraavaksi kaudeksi maailman mestaruus. Suomen mestari tuskin innostuu, jos tavoitteeksi asetetaan piirin mestaruus.

Anna itsellesi lupa innostua myös pienistä asioista

Jokainen maali on askel kohti ottelun voittoa. Jokainen ottelun voitto on askel kohti kauden vottoa. Jaa tavoite pieniksi osatavoitteiksi. Muista juhlia jokaisen osatavoitteen voittoa, koska voitoista se innostuskin syntyy. Urheilussa osatavoitteen juhliminen tuntuu olevan itsestään selviö. Vai oletko joskus nähnyt ottelua, jossa kukaan ei tuulettele maalin tekemisen jälkeen? Ehdotan, että yritysmaailmaankin tuodaan osavoittojen juhlinnan kulttuuri.

Luota ja ole luottamuksen arvoinen

Kun pelaaja menee kentälle, valmentaja ei voi tehdä mitään muuta kuin toivoa, että pelaaja pelaa kentällä suunnitelman mukaan, osaa reagoida oikein yllättävissä tilanteissa ja tehdä päätöksen sopivan paikan tullen. Vai oletteko nähneet koskaan valmentajaa, joka roikkuu pelaajan kintereillä pelikentällä? Mutta työpaikalla valitettavasti näkyy esimiehiä, jotka puuskuttavat alaistensa niskaan, antavat ohjeita solkenaan ja tekevät työntekijän puolesta kaikki mahdolliset päätökset. Se jos mikä tappaa kaiken innostuksen. Lienee selvä, että jokaisen on vuorostaan oltava luottamuksen arvoisia, jotta pomo voi vuorostaan innostua. Kun ihmiset saavat vapautta ja vastuuta, he ovat yleensä lähes poikkeuksetta luottamuksen arvoisia.  Luottamuksen arvoinen ihminen innostuu työstään, saa onnistumisia ja kiitosta. Siitä hän innostuu ja haluaa olla yhä enemmän luottamuksen arvoinen. Hän saa myös muita innostumaan omalla innostuksellaan.

Kunnioita toisen ideoita ja innostusta

Kyynisyys tuhoaa innostuksen helposti kuten Vesa Purokuru (@vesapurokuru) kirjoittaa blogissaan Innostumisen ihme. Kunnioita toista ja toisen ideoita. Huolehdi, että et tapa ideoita heti kättelyssä – et omiasi etkä muiden. Kunnioittavassa ilmapiirissä idean reheellinen arviointi  on kuin timantin hiomista. Asiaa pitää lähestyä eri näkökulmista ja viilattava sieltä, täältä jotta lopulta tulee timanttinen lopputulos. Muista että isojen onnistumisten takana on yleensä liuta epäonnistumisia. Hyväksy myös se, että aina ei tarvitse olla innostunut tai aina ei kaikkien tarvitse innostua. Siitä voit lukea Isa Merkallio-Niemisen (@IsaMerikallio) hyvän blogikirjoituksen täältä.

Anna mahdollisuus yhteisille oivalluksille

Seuraa aikaasi, sillä oivallus luo innostusta. Uusi näkökulma, tutkimustulos tai tekninen innovaatio antavat mahdollisuuden lähteä keksimään pyörää uudelleen; pyörä voidaan valmistaa kokonaan uusista raaka-aineista, sille voidaan keksiä uusi käyttötarkoitus tai sille voidaan löytää kokonaan uusia asiakassegmentti.  Muistatteko Jan Boklövin, joka keksi mäkihypyn V-tyylin? Häntä pidettiin aluksi aivan pellenä, rivona ja sääntöjen rikkojana, mutta eivätpä ihmiset naura enää. Tarinasta lisää täällä. Antakaa innostukselle aikaa. Ideoikaa yhdessä. Miettikää uusia näkökulmia. Yhteinen oivallus on moninkertainen lottovoitto yksin tehtyyn oivallukseen nähden. Yhteistä oivallusta on hiottu kuin timanttia, idean sisäisen lanseeraus on jo alkanut ja kriittisimmät näkökulmat tai riskitkin on jo ehkä mietitty.

Ole kärsivällinen

Omassa innostuksen puuskassa pitää myös olla kärsivällinen. On muistettava ihmisten temperamenttien ero ja kunnioittaa sitä. On toisia jotka kiihtyvät sekunnissa nollasta sataan ja niitä joita pitää lämmitellä vuosia. Siksi myös johtajan on mietittävä keinoja yksilöiden johtamiseksi. Voi olla että lopulta hitaasti lämpiävä hiipuu myös hitaasti, kun taas nopeasti innostuva voi myös hiipua sadasta nollaan.

Opettele toipumaan pettymyksistä

Uskon että innostus ja resilienssi ovat toistensa vastaparit, aivan kuten jin ja jang. Jos haluat oppia innostumaan, niin on myös opittava epäonnistumaan ja selvitymään siitä. Maahanpotkittu voi nousta ylös sisulla, mutta innostunut hän ei taatusti ole. Siinä vaiheessa kun pieni valonsäde pilkahtaa, voi myös innostus saada tilaa. Innostus ja resilienssi voivat ikäänkuin tukea toinen toisiaan silloin kun toipuminen on ensin alkanut.  Olen kirjoittanut omat vinkkini resilienssistä tänne.

Laita itsesikin likoon

Innostus vaatii myös jokaiselta itsensä likoon laittamista. Kun johtaja uskalta olla oma itsensä ja innostua, on myös muun organisaation helpompaa heittäytyä mukaan. Kun yksi innostuu niin toinenkin innostuu. Eikä aina ole johtajan velvollisuus innostua ensin. Kannattaa muistaa että innostus tarttuu. Ja kun ihmisten välillä on luottamus, uskaltavat ihmiset innostua helpommin.


Innostu itse ja innosta muita.  Innostus tarttuu - olen aivan varma siitä. Innostusta voi johtaa tai vähintäänkin edesauttaa. Lopulta innostumisessa ei ole kyse mistään ruudin keksimisestä vaan aika perusjohtamisesta, oli sitten kyse itsensä tai toisten johtamisesta, omasta innostumisesta tai toisten innostamisesta. Innostus syntyy siitä, että peruspeli on kunnossa; toisia kunnioitetaan, tavoitteet, odotukset ja roolit selkeytetään, ihmisille annetaan valtaa ja vastuuta sekä aikaa ja mahdollisuus onnistua ja innostua.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti