Elämä on ihmisen parasta aikaa! - Kara Kuumana - Johtamisen Jyväsiä

Havaintoja työelämästä ja yritysmaailmasta.

30 joulukuuta, 2014

Elämä on ihmisen parasta aikaa!

Näin joulun aikaan tuli mieleeni männävuosien suosikkimantra - laatuaika. Laatuaikaa vietettiin lasten, puolisoiden, ystävien tai ihan vaan itsensä kanssa. Laatuaika on käsite, josta olemme saaneet omalla ystäväporukalla monimuotoisia ja melko kiivaitakin keskusteluita aikaiseksi. Osa porukasta on ehdottomasti sitä mieltä, että laatuaika on hyvä ja kuvaava termi. Toisen näkökannan edustajilla oli luontaisesti vastakkainen mielide.

Laatuajan ajatushan meni jotakuinkin niin, että osa ihmisistä kuvasi laatuajaksi kaiken vapaa-aikansa eli siis ajan, jolloin ei olla töissä. Osa taasen käytti laatuaikaa kuvaamaan kiireen keskellä otettua irtiottoa arjesta. Molemmissa näkökulmissa on mielestäni vääristynyt asetelma. Siksi olen hyvilläni siitä, että termin suosio näkyy jääneen historiaan. Laatuaika sisältää ajatuksen siitä, ettei töissä tai arjessa voisi viihtyä. Että töissä vietetty aika on ikäänkuin huonompaa aikaa kuin kotona vietetty aika. Tai lomalla vietetty aika on parempaa kuin arjessa vietetty aika. Toisinaan näin toki on. Ja kieltämättä lomalla on ihan mukava olla. Hetkinen - On toki toisinkin päin. Toisille ihmisille työssäoloaika on nautinto ja kotonaoloaika on pakkopullaa.

Laatuaikaa käytetään myös kuvaamaan sitä arjesta poikkeavaa, ikään kuin parempaa aikaa, jota vietetään huonossa omassatunnossa lasten ja/tai puolisoiden kanssa. Tällöin laatuaika saa ikäänkuin hyvityksen merkityksen. Kumpi on lapsille tai puolisoille tärkeämpää, muutaman tunnin kiva-kiva -aika perheen kanssa muutaman kerran vuodessa vai sujuva arki päivästä toiseen? Oli sitten niin tai näin, ihminen hukkaa elämästänsä vähintään puolet, jos on sitä mieltä, että vain osa ajasta on "hyvää" aikaa. Arki tai työ tuntuu entistä puisevammalta, jos kaikki tarmo keskitetään viikonlopun, loman tai laatuajan odotteluun. Ja kun kovasti jotain yliodottaa, pettyy melko varmasti. Odotus jo sinällänsä luo kovan paineen odotetun ajan onnistumiselle.  Toteutus on sitten usein pannukakku. Kaikki ei menekään niin kuin on kuvitellut. Olisiko ehkä järkevämpää ponnistella sen eteen, että sekä töissä että vapaa-ajalla on pääsääntöisesti hyvä olla? Opetellaan nauttimaan sekä arjesta että juhlasta, eikä odoteta vain jotain parempaa ja laadukkaampaa tulevaksi. Nykäsen Mattia lainaten "Elämä on ihmisen parasta aikaa!"