25 helmikuuta, 2015

Kara Kuumana Kuusi Kuukautta!

Shampanjapullot auki - Kara on ollut kuumana jo kuusi kuukautta! Aika on mennyt vauhdilla. Näin jälkikäteen naurattaa kuinka epävarmoja olimme alkumetreillä. Epävarmuus taasen johti siihen, että emme meinanneet millään saada puserrettua blogivauvaa pihalle. Meni vähintäänkin kuusi kuukautta suunnitellessamme ja valmistellessamme blogia. Tähän kohtaan kannattaa tuttujen pysähtyä hetkeksi pohtimaan. Veikkaan että moinen harkitsevaisuus ja epävarmuus ovat melko vieraalta kuulostavia luonteenpiirteitä meille molemmille.


Toisinaan suunnittelimme täyttä häkää miltä blogi näyttää ja mitä kirjoitamme. Toisinaan panikoimme vatsa kuralla: Mitäköhän ihmiset ajattelevat? Nauraako joku? Suuttuuko työnantaja? Pitääkö joku ajatuksiamme aivan idiootteina? Onko meillä oikeasti jotain asiaa? Haluaako kukaan ihan oikeasti lukea juttujamme? Jaksammeko olla aktiivisia? Tuleekohan paljon kuraa niskaan? Alusta asti oli kuitenkin selvää, että jos tähän lähdemme, lähdemme yhdessä ja lähdemme tosissamme. 

Mikään muu sitten ei ollutkaan itsestään selvää. Blogin nimeä pohdimme pitkään. Kyselimme kommentteja ja kuulostelimme ideoita. Googlasimme silmäkulmat rypyssä ja nenä nyrpässä. Kaikista paras ehdokas hylättiin liiallisten ääkkösten vuoksi. Kun nimi ja teema viimeinkiin saatiin päätettyä oli valokuvauksen aika. Kuvaan oli saatava kara, hinnalla millä hyvänsä. Päätimme jättää konepajat näin aluksi rauhaan. Pienempien karojen oli kelvattava - muttei kuitenkaan liian pienien. Ikuisesti muistamme miltä konevuokraamon heppujen naamat näyttivät, kun kaksi täydessä tällingissä olevaa mimmiä tuli vuokraamaan rälläkkää ja poraa. Kiitos, isoimmat käsikäyttöiset pelit, joissa on kara, mitä firmasta löytyy! Vuokraamon mies vielä varmisti mitä rouvat ymmärtänevät karalla. Kyselyt loppuivat lyhyeen, kun Kirsi piti pienen karaluennon miehille. Vuokraksi olisi kuulemma riittänyt vain valokuva postissa. Taisivat odotella näkevänsä muutakin kuumaa kuin vuokraamiansa karoja. Kuvaajallamme #FreePekka Rautiaisella meni varmasti juomat väärään kurkkuun, kun karautimme pihaan salkkuinemme ja varustepusseinemme. Energiaa ja naurua ei siitä kuvaussessiosta puuttunut!

Blogialustan rakentaminen ei ollut yhtään sen helpompaa, eikä työkiireet helpottaneet asiaa lainkaan. Hukkasimme tekstejä, vaihtelimme kuvia, säädimme fontteja, fiilasimme värejä. Apuun kutsuttiin Tanjan serkku. Ilman Mikaelin apua olisimme varmasti vieläkin alkumetreillä. Mieleen tuli moneen kertaan, että amatöörit liikkeellä - tai ehkä paremminkin pilkun viilaajat. Mopo karkasi välillä käsistä - mikään ei ollut kyllin hyvää. Bränditoimistolle ja Tikkurilan värikartalle olisi ollut monessa kohdassa käyttöä. Välillä taisi unohtua, että tämän piti olla leppoisa harrastus. Lopulta järki voitti. Hyväksyimme sen tosiasian, että on parempi julkaista blogi ärsyttävine pikkuvirheineen, kuin viilata sitä maailman tappiin asti. Kuten varmaan huomasitte blogimme on saanut uudistuneen ilmeen puolivuotisen taipaleen kunniaksi. Tällä kertaa hoidimme kaiken säätämisen ihan itse ja melko lyhyessä rypistyksessä.

Elokuun 25. päivä 2014 oli suuri h-hetki - blogi julkaistiin. Jännitys oli pakahdutavaa. Ekaa bloggausta kävi katsomassa viikon sisällä arviolta sata ihmistä. Monet twittertutut ystävällisesti kannustivat ja twiittailivat viestiämme eteenpäin. Kiitos @susannarissanen, @petrasi, @juhaharju, @timorainio, @lehtinen_esa, @ItsAaKoo ja monet muut! Ilman teitä emme varmastikaan olisi tässä. Ensimmäinen erä oli voitettu!

Löimme vetoa sitä, koska ensimmäiset tutut tai työkaverit eksyvät sivuillemme, sillä emme ole juurikaan mainostaneet blogiamme muualla kuin Twitterissä. Aika harva tuttu on vieläkään tunnustanut lukevansa. On aika yllättävää, kuinka paljon ennestään tuntemattomat ihmiset twitterissä kannustavat ja antavat palautetta ja kuinka vähän tutut kertovat lukevansa, vaikka mutkan kautta asia on tullut ilmi. Olit sitten ennestään tuttu tai et, niin kerro vaan reilusti että olet lukenut blogiamme. Ja sano vaan yhtä suoraa mitä mieltä olet, tykkäät tai et. Kaikkien kun ei tarvitsekaan tykätä.

Blogikommenttien vähäisyys on kieltämättä hämmästyttänyt pitkin matkaa. Sivulatauksia on jo pitkälti yli 8500, mutta kommentteja ei ole blogissa enempää kuin yhdessä kädessä sormia. Se on tietysti hyvä, että olemme saaneet olla rauhassa trolleilta ja muilta kiusanhengiltä. Vaikka emme trolleja kaipaakaan, niin aktiivista keskustelua kylläkin. Mielellämme kuulisimme enemmän palautetta jatkossa - Kannustakaa, haastakaa, väitelkää ja väittäkää vastaan! Ja niin, toivokaa! Oli aivan mahtavaa kun @TuijaVuorinen myös ehdotti uutta bloggauksen aihetta.

Blogin ylläpitäminen vie aikaa, mutta paljon se on myös antanut. On ollut todella mielenkiintoista opetella uusia juttuja oli kyse sitten blogialustan käytöstä, laadukkaammasta kirjoittamisesta tai hakukoneoptimonnista. Suuret kiitokset kaikille niille mahtaville ihmisille, jotka ovat lukeneet blogiamme, auttaneet meitä jakamalla tekstejä, kannustaneet ja auttaneet ties missä muussakin. Ilman teidän apuanne kara olisi jo kylmänä tai karahtanut kiinni.

Meitä ei enää pelota mikään! Olkaa tekin rohkeita!

Terveisin, Kirsi ja Tanja

0 kommenttia:

Lähetä kommentti