01 maaliskuuta, 2015

Kuuntelemalla voimaa muutokseen

Olin aloittamassa melko haastavaa projektia erään tehtaan kanssa. Johto oli vaihtunut, ihmisiä vähennetty ja lähtenyt omasta päätöksestään. Mielet olivat maassa. Ihmiset eivät tienneet kuinka kuuluisi toimia. Pakka oli vähän joka suunnalta sekaisin. Mietin mitenkä ihmeessä sellaisesta tilanteesta voisi lähteä liikkeelle.

Päätin aiemmista kokemuksista poiketen aloittaa vain kuuntelemalla. Kerroin ensin jokaiselle haastattelun aluksi lyhyesti siitä, mitä projektissa tavoitellaan ja sitten vain kuunnella mitä ihmisillä on sanottavana. Yksi projektin itse itselleni asettamista tavoitteista oli, että kaikkien
olisi mukavaa tulla töihin. Ja että töissä pitäisi myös olla hauskaa. Ollaanhan siellä puolet valveillaoloajasta. Toisissa ajatukseni aiheutti ironisia kommentteja, toisissa epäuskoisia naurahduksia.

Kului päivä jos toinenkin vain kuuntelemalla ihmisiä. Jämäkkä projektipäällikön luonteeni kuohui pinnan alla. Kuuntelu tuntui kestävän aivan liian kauan. Homma ei edennyt, niin kuin olin itse ajatellut. Jo alkumetreillä suunnittelemani aikataulu oli pielessä.  Mietin kuumeisesti mitenkä jatkaa eteenpäin. Johtaja joka oli pyytänyt minua johtamaan projektia, lohdutti että ehkä kuunteleminen palkitsee myöhemmin pienempänä muutosvastarintana. En ole varma uskoiko hän siihen itsekkään, sillä hän on luonteeltaan samanlainen, tuloksia nopeasti vaativa johtaja niin kuin minäkin. Valitulla tiellä piti kuitenkin jatkaa. Olisi ollut todellinen karhunpalvelus kuunnella melko pienessä organisaatiossa vain osaa ihmisistä. Mikä muu voisi aiheuttaa enempää pahaa verta kuin sellainen.

Lopulta avoimuuteni ja suorapuheosuuteni alkoi tuottaa hedelmää. Aloin päästä ihmisten lähelle.  He alkoivat uskoa, että halusin aidosti ja oikeasti auttaa. Avoimuus loi avoimuutta. Vähitellen pääsin kiinni niihin asioihin, joista kenkä oikeasti puristi. Kun kissa saatiin vihdoin pöydälle, asioihin pystyi lopulta vaikuttamaan. Jokaisen ääneen sanotut ideat ja ajatukset huomioitiin, vaikka kompromisseja jouduttiin tekemään ja vaikka kaikkia ajatuksia ei voitu toteuttaa. En usko että kukaan tunsi itseään tai ajatuksiaan silti lytätyksi. Kiinan kulttuurin opetuksessa korostetaan, että kiinalainen ei saa joutua tilanteeseen jossa menettää kasvonsa. Se varmasti pätee meillä Suomessakin. Kaikki meistä haluavat olla arvostettuja ja kukaan ei halua tulla nolatuksi. 

Projekti päättyi aikanaan. Paljon tuli tehtyä, paljon jäi vielä paikalliselle organisaatiolle tekemistä. Muutosprojekteissa on aina hankausta ja aina muutosvastarintaa. Niin tässäkin, mutta vaikeasta tilanteesta huolimatta sitä oli hämmästyttävän vähän.  Projekti oli varmasti hyödyllinen niille ihmisille joita olin auttamassa, mutta jättimäinen oppi minulle itselleni. Mitä tästä siten itse opin? Kuuntele, arvosta, huomioi. Aito kuunteleminen palkitsee kuuntelijansa. Arvosta niin saat arvostusta. Huomioi niin saat huomiota. Et ehkä heti, mutta ennemin tai myöhemmin. Mitä vaikeampi muutos on, sitä enemmän pitää keskittyä kuuntelemaan.  Mitä vaikeampi tilanne on, sitä enemmän pitää pystyä aidosti asettumaan toisen asemaan ja kulkea rinnalla.  Ja se ei edelleenkä tarkoita sitä, että ihmisten pitäisi päästä helpolla tai että projektia pitäisi johtaa löysästi. Sekä kuuntelulle että tiukalle projektinjohtamiselle on aikansa ja paikkansa. Viisautta on ymmärtää, milloin on millekin keinolle sopiva hetki.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti