Kahvitaukojen puolesta!

Olen huolissani suomalaisesta kahvitaukokulttuurista, joka on kovaa vauhtia rapistumassa ainakin säästötoimien kanssa kamppailevassa perusteollisuudessa. Kahvitauot työn lomassa ovat syöpäläismäisesti lisääntyvä käytäntö. Lieneekö asia paremmin muualla? Hieman googlattuani huomasin, että asiaa on pohdittu muuallakin. Mm. @talouselama'ssä on kirjoitettu vuonna 2011 kahvitauon paljastavan työpaikan hengen.

Yhteiset kahvihetket ovat mainio ja maailman luonnollisin tapa lisätä tiimin yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Tiimiytyminen tapahtuu kuin varkain ja yhteisöllisyyden kokemus nousee huippuunsa.
Siinä kahvitellessa ehtii keskustelemaan monta pientä työasiaa läpi niin, että tieto välittyy samalla laajasti työyhteisöön ja monta pientä henkilökohtaista asiaa, joka taasen lisää keskinäistä luottamusta. Moni ärsyttävän oloinenkin kollega on muuttunut varsin mukavaksi siinä kahvittelun lomassa, kun kaverista on saanut esiin uusia piirteitä ja näkökulmia. Eikä kaikki viestintä ole edes verbaalista. Kun ollaan ihmisten kanssa läheisessä vuorovaikutuksessa, siirtyy läsnäolijoille myös paljon non-verbaalisia asioita eli niin kutsuttuja hiljaisia viestejä.

Yrityspohatat kokevat yhteiset kahvitauot tehottomuuden perikuvana. Omasta mielestäni yhteisellä kahvipaussilla on päinvastainen merkitys: tiimin sitoutuminen kasvaa. Sitoutunut tiimi aikaansaa merkittävästi parempia suorituksia kuin sitoutumaton tiimi. Jos taas tiimi on täysin sitoutunut tekemiseensä eikä saa mitään aikaiseksi, niin missä silloin on vika? Yrityspohatan omassa peilissä. Jos taasen toimenkuvat ja tavoitteet ovat epäselvät, ei sitoutunut tiimikään saa kovin kummallisia aikaiseksi. Ja jos kahvitteluhetki tuppaa säännöllisesti venymään yliaikaiseksi, on kyse organisaation kurista. Kenen silloin pitäisi katsoa peiliin? Kahvitauolla on tuskin mitään tekemistä työn tuottavuuden kanssa, vaan päinvastoin siitä voi olla hyötyä. Tiimin yhteiset kahvitauot lisäävät organisaation tehokkuutta!

Työyhteisössä, jossa kahvitauot on kategorisesti kielletty, on jotain mätää. Kulttuuri ei voi olla kunnossa, jos keskinäisen tiedonsiirron ja sosiaalisen kanssakäymisen sijaan ihmisiä kannustetaan yksin työskentelyyn. Avoin ja dynaaminen yrityskulttuuri kannustaa yhteisiin kahvitaukoihin, näkee niiden arvon yritykselle ja ihmisten työssä viihtyvyydelle. Sitä paitsi yhteinen kahvihetki voi olla vaikka vain kerran viikossa, kuten yhdessä entisessä työpaikassani oli. Joka perjantai kello 14 kokoonnuimme kasaan, kävimme viikon asiat läpi vartissa ja nautimme samalla kahvia ja pullavuorolaisen tuomia särpimiä. Toisinaan, lähinnä juhlapyhien alla, kahvitauko saattoi venyä pidemmäksi, mutta senkin kanssa selvittiin.