Lapsemme ovat kovasti innostuneet frisbeegolfauksesta, joten päätimme ostaa heille omat kiekot. Voi sitä intoa ja jännitystä! Erityisesti pienimmällä oli vaikeuksia pysyä nahoissaan. Olisi pitänyt heti ja välittömästi päästä testaamaan uusia kiekkoja. Seuraavana aamuna kun oli aika lähteä, suurin into oli jo laantunut ja ihan muut asiat olivat jo vallanneet mielen.
Usein meille aikuisillekin käy vähän samalla tavalla. Into latistuu, jos emme heti pääse heti toteuttamaan tai jalostamaan syntynyttä ideaa. Into latistuu sitä enemmän, mitä enemmän aikaa kuluu. Jättimäisen hyvä idea saattaa hautautua muun työkuorman alle. Kipinä sammuu, kun mieleen hiipii pelko idean tyrmäämisestä tai epäonnistumisesta.
Jouni Särkijärvi jakaa Tekniikan Akateemisten jäsenlehdessä insinöörien oppia poliittisille päättäjille. Yksi niistä on suunnittele kunnolla ja arvioi vaikutukset. Hänen mukaansa insinöörit suunnittelevat etukäteen ja tekevät vasta sitten. Kokonainen tehdaskompleksi syntyy paperille tai näyttöruudulle ennen kuin kiveäkään on siirretty sen tieltä. Tehtaan toiminnan tunnusluvut ja vaikutukset on haarukoitu tarkasti ja tiedetään, mihin asti niitä pystytään virittämään. Hanke toteutetaan suunnitelmien mukaan. Kesken työn ei vaihdeta sen suuntaa, ja toteutuksella on aikataulu.
Huh! Nämä opit ovat varmasti olleet hyviä aikanaan ja ehkäpä toimivat nykypäivänäkin joissakin isoissa hankkeissa. On vaarallista kuitenkin yleistää, että annetut opit toimisivat aina ja kaikkialla. Liika suunnitelmallisuus ja jääräpäinen suunnitelmassa pysyminen voi olla jopa viimeinen niitti Suomalaisen teollisuuden arkkuun. On aika herätä! Tarvitaan ideointia, uskallusta yrittää, epäonnistua ja onnistua. Pienesti kokeileminen voi tuoda pienen epäonnistumisen, isosti suunnitteleminen ison epäonnistumisen. Pieni on usein kaunista, mutta myös kustannustehokasta ja melko riskitöntä. Pienessä kokeilussa voi piillä siemen isoon onnistumiseen.
Mitäpä jos pyrkisimmekin työelämässä systemaattisesti raivaamaan aikaa syntyneiden ideoiden arvioinnille, kokeilemiselle ja toteuttamiselle? Ja mitäpä jos pyrkisimme muuttamaan kahlitsevia rakenteita tai toimintatapoja uudistumisen mahdollistamiseksi? Relaa hetkeksi ja anna palaverin rönsytä pois aikataulutetuista aiheista, kun hyvä idea pompahtaa pinnalle. Tai raivaa loppupäiväksi tilaa kalenteriin idean edelleen työstämiseen. Priorisoi tehtäviä silloin kuin niiden aika on. Muuta yrityksen toiminnot tukemaan nopeaa reagointia. Mieti kahlitseeko vuosittaiset tavoitteet tekemistä ja pura kannustinloukut. Höllennä liian tiukkoja ohjausjärjestelmiä. Anna ihmisille mahdollisuus ideoida juuri silloin kun inspiraatio iskee, vaikkapa keskellä yötä. Varaa markkinointi budjettiin löysää yllätyksille, kuten Heli Vainio TBWA Digital Business Forumissa kehotti. Tai vielä parempi jos yrityksenne pystyy siirtymään rullaavaan ennustamiseen budjetoinnin sijaan. Se antaa vielä enemmän mahdollisuuksia reagoida yllätyksiin ja suunnan muutoksiin.
Jouni Särkijärvi jakaa Tekniikan Akateemisten jäsenlehdessä insinöörien oppia poliittisille päättäjille. Yksi niistä on suunnittele kunnolla ja arvioi vaikutukset. Hänen mukaansa insinöörit suunnittelevat etukäteen ja tekevät vasta sitten. Kokonainen tehdaskompleksi syntyy paperille tai näyttöruudulle ennen kuin kiveäkään on siirretty sen tieltä. Tehtaan toiminnan tunnusluvut ja vaikutukset on haarukoitu tarkasti ja tiedetään, mihin asti niitä pystytään virittämään. Hanke toteutetaan suunnitelmien mukaan. Kesken työn ei vaihdeta sen suuntaa, ja toteutuksella on aikataulu.
Huh! Nämä opit ovat varmasti olleet hyviä aikanaan ja ehkäpä toimivat nykypäivänäkin joissakin isoissa hankkeissa. On vaarallista kuitenkin yleistää, että annetut opit toimisivat aina ja kaikkialla. Liika suunnitelmallisuus ja jääräpäinen suunnitelmassa pysyminen voi olla jopa viimeinen niitti Suomalaisen teollisuuden arkkuun. On aika herätä! Tarvitaan ideointia, uskallusta yrittää, epäonnistua ja onnistua. Pienesti kokeileminen voi tuoda pienen epäonnistumisen, isosti suunnitteleminen ison epäonnistumisen. Pieni on usein kaunista, mutta myös kustannustehokasta ja melko riskitöntä. Pienessä kokeilussa voi piillä siemen isoon onnistumiseen.
Mitäpä jos pyrkisimmekin työelämässä systemaattisesti raivaamaan aikaa syntyneiden ideoiden arvioinnille, kokeilemiselle ja toteuttamiselle? Ja mitäpä jos pyrkisimme muuttamaan kahlitsevia rakenteita tai toimintatapoja uudistumisen mahdollistamiseksi? Relaa hetkeksi ja anna palaverin rönsytä pois aikataulutetuista aiheista, kun hyvä idea pompahtaa pinnalle. Tai raivaa loppupäiväksi tilaa kalenteriin idean edelleen työstämiseen. Priorisoi tehtäviä silloin kuin niiden aika on. Muuta yrityksen toiminnot tukemaan nopeaa reagointia. Mieti kahlitseeko vuosittaiset tavoitteet tekemistä ja pura kannustinloukut. Höllennä liian tiukkoja ohjausjärjestelmiä. Anna ihmisille mahdollisuus ideoida juuri silloin kun inspiraatio iskee, vaikkapa keskellä yötä. Varaa markkinointi budjettiin löysää yllätyksille, kuten Heli Vainio TBWA Digital Business Forumissa kehotti. Tai vielä parempi jos yrityksenne pystyy siirtymään rullaavaan ennustamiseen budjetoinnin sijaan. Se antaa vielä enemmän mahdollisuuksia reagoida yllätyksiin ja suunnan muutoksiin.
Olen ehdoton suunnitelmallisuuden ja prosessien puolestapuhuja, mutta kun suunnitelmat tai prosessit alkavat kahlehtia liikaa tekemistä tai maalaisjärjen käyttöä, on aika miettiä parempia tapoja toimia. Maailma on lopulta niin monimutkainen ja haastava, että kaikkea ei kannata edes yrittää suunnitella etukäteen liian tarkasti. Aivan kuten Lean filosofiassa todetaan, liika suunnittelu on myös hukkaa. Parempi joskus vain heittäytyä ja antaa virran viedä. Raivataan aikaa ajattelulle, ideoille ja innostumiselle. Mikään ei ole lopulta suurempaa hukkaa kuin aivojen alikäyttö ja hyvien ideoiden hukkaan heitto. Rennolla otteella ja tekemisen palolla niin idea kuin frisbeekin voi lentää suoraa maaliin.
