28 toukokuuta, 2015

Kuinka kasvattaa isojen kokonaisuuksien hallintaa?

Työelämä kaipaa isojen kokonaisuuksien ammattilaisia, sillä siiloutuminen on yksi isoimmista yrityksen sudenkuopista sekä asiakastyytyväisyyden, kannattavuuden että kasvun näkökulmasta. Isojen kokonaisuuksien ammattilaisista saattaa olla tulevaisuudessa yhä enemmän pulaa. On pelko että lukemisen hiipumisen myötä, pitkäjänteinen oppiminen, ymmärrys ja kyky oivaltaa myös hiipuvat.

Olin aikanaan pakahtua innosta, kun Suomen ensimmäinen toimitusketjun johtamisen koulutus pyörähti käyntiin Lappeenrannan Teknillisessä korkeakoulussa. Pakkohan sinne oli päästä.
Toimitusketjun johtaminen on laatuajattelun ja tietojärjestelmäarkkitehtuurin ohella lisäksi yksi niistä aiheista, jotka nimenomaan tukevat suurien kokonaisuuksien ymmärtämistä. Uskon, että tulevaisuudessa samanlaista suurien kokonaisuuksien hallintaa myös digitaalisuus sekä edellyttää että opettaa.  

Digitaalisuus nähdään valitettavan usein vain sähköisenä markkinointina, prosessien automatisoimisena tai sosiaalisen median hyödyntämisenä. Jotta digitaalisuutta päästään hyödyntämään sen koko potentiaalissa, digitaalisuutta on hyödynnettävä läpileikkauksena sekä yrityksen sisällä, että yrityksiä yhdistävissä toimitusverkostoissa asiakkaaseen asti. Siihen puolestaan tarvitaan ihmisiä, joilla on laaja-alaista liiketoiminta osaamista ja kykyä hahmottaa suuria kokonaisuuksia. Vain siten voidaan luoda kokonaan uusia liiketoimintalogiikoita tai uusia mahdollisuuksia kasvuun.   

Peliä ei ole kuitenkaan menetetty. Uskon, että kaikista meistä voidaan kehittää yhä parempia isojen kokonaisuuksien ammattilaisia. On jokaisen johtajan tehtävä huolehtia siitä, että sekä hän itse, että oman organisaationsa ihmiset kehittyvät. On tärkeää oppia hahmottamaan yhä suurempia kokonaisuuksia, peilata erilaisia näkökulmia sekä hyödyntää kaikkea sitä tietoa päätöksenteossa. Tässä oman kokemuksen kautta kerättyjä ajatuksia siitä, kuinka suuria kokonaisuuksia voidaan hallita yhä paremmin.


1)  Tue kaikenlaista oppimista

Minua on moitittu siitä, että olen vähän liian kiinnostunut kaikesta ja opiskelen liian paljon. Olen talousmielessä yhteiskunnan kauhistus, joka on opiskellut tutkintoja toisensa perään niin tekniikasta kuin kauppatieteiden alalta. Myönnän, että olisin voinut olla loogisempi edetessäni opinnoissani, mutta toisaalta uskon että monipuolinen opiskelutaustani ja käytäntöön sovellettu teoria opiskelemalla työn ohella, ovat valmentaneet minua isojen kokonaisuuksien hallintaan. Nykypäivänä on myös muistettava, että koulun penkki ei ole ainut paikka uuden oppimiseen. Kaikenlaista hyödyllistä oppimista tapahtuu niin sosiaalisessa mediassa, työelämässä kuin harrastuksissakin.


2)      Vältä tiukasti rajattuja työnkuvia

Mitä tiukemmin tehtävä on rajattu ja ohjeistettu, sitä helpommin keskittyminen hairahtuu nippeleihin ja lillukanvarsiin. Tiukasti rajattujen työnkuvien sijaan on parempi kannustaa rajoja rikkovaan toimintaan. Kuinka tuttua onkaan se, että pallo tipahtaa väliin. Kukaan ei ota koppia, koska kokee että tehtävä ei kuulu ainakaan kokonaan omalle tontille. Mitäpä jos kannustaisit ottamaan koppia ja vastuuta sen uhallakin, että törmäyksiä toisinaan tulee ja joku hermostuu. Olin itse aikanaan kehitystehtävässä, jossa rajoja ei juuri ollut. Virallisesti minut oli asemoitu myyntiorganisaatioon, mutta kehitysprojekteja pukkasi niin oston, tietojärjestelmien, laadun kuin logistiikankin osa-alueilta. Ratkaisukeskeisen ja innokkaan luonteeni tuntien, olin vähän huolissani siitä, että lupaudun kaikenlaisiin projekteihin ohi oman vastuualueeni. Siksi otin asian puheeksi esimieheni kanssa. Esimiehen viisas neuvo asiaan oli: Niin kauan kuin teet asioita yrityksen hyväksi, ei ole oikeastaan väliä mitä teet. Ilman sitä mandaattia monen monta kehitystä olisi jäänyt tekemättä sekä oman tontin rajoilla että sen ulkopuolella.


3)      Tue työnkiertoa

Olen ollut onnekas, että olen saanut työskennellä todella monilla eri osa alueilla operatiivisesta tekemisestä strategiseen suunnitteluun ja vastaavasti työskennellä monissa funktiosta myynnistä operaatioihin ja taloudesta ICT:hen. Kun ihminen työskentelee eri osastoilla tai vaikkapa projekteissa eri osastojen kanssa, hän oppii ymmärtämään erilaisia näkökulmia. On ymmärrettävä lähettämön tuskaa siitä, että viimeinen lenkki paikkaa aina muiden myöhästymiset. On ymmärrettävä tuotannon tuskaa myynnin ylibuukkauksista. On ymmärrettävä myynnin tuskaa operaatioiden möhlimisestä. On ymmärrettävä suunnittelun tuskaa myynnin leväperäisyydestä. Tätä kaikkea ei voi ymmärtää, jos ei ole tiiviisti kiinni päivittäisessä tekemisessä. Organisaation ilmaa on haisteltava ja maisteltava. On kuunneltava ja katseltava. On luettava rivien välistä ja ymmärrettävä syyt motivaatiotekijöiden taustalla. Jos katsoo aina vain yhdestä ja samasta näkökulmasta, kokonaisuuden ymmärtäminen on sula mahdottomuus.


4)      Anna laaja-alaisia tehtäviä

Anna työntekijälle tehtäviä, jossa on pakko tehdä yhteistyötä yli organisaatiorajojen. Anna tehtäviä, joihin ei ole valmiina ratkaisuja. Vaadi, että ratkaisuvaihtoehtoja on enemmän kuin yksi. Mikään ei ole opettanut minua itseäni enempää kuin ne tehtävät, joissa on pakko venyttää omalta osaamisalueeltaan suuntaan tai toiseen. Ja kun mukavuusaluetta laajennetaan, ymmärrys laajenee väistämättä ja suurien kokonaisuuksien ymmärtäminen paranee. Mikään ei ole parempaa kuin se hetki, jolloin eri osa-alueiden ymmärtämisestä muodostuu oivallus. Ja siksihän suurien kokonaisuuksien ymmärtämistä juuri tarvitaan.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti