03 kesäkuuta, 2015

Älä jarruta kehitystä jumiutumalla yhteen näkökulmaan!

Oli vuosi 2006. Sain vastuulleni työturvallisuuden kehittämisen ja mietin tuskastuneena kuinka tuosta kokemattomana selviäisin. Asiaa tutkailtuani, vuosien vierittyä ja kahden alan huippuosaajan esimiehenä toimittuani jäin koukkuun. Vuosien varrella kasvatin osaamistani valtavasti työturvallisuuden saralla. Huippuasiantuntijaa minusta ei tullut, mutta näkökulmat, lakipykälät ja erilaiset kehityspolut tulivat tutuiksi. Oli onnistumisia ja epäonnistumisia, nopeita projekteja ja melko sitkeitä pitkiä projekteja.

Noina vuosina vahvistin käsitystäni siitä, että muutos tapahtuu vain systemaattisella kehitystyöllä ja ihmisten asenteisiin vaikuttamalla. Ymmärsin että muutoksen tulokset menettää
hetkessä, jos rakenteita ravistellaan kesken muutoksenjälkeistä juurtumisaikaa. Systemaattinen työ ja asenteisiin vaikuttaminen korostuvat erityisesti työturvallisuuden kehittämisen saralla, jossa kehittäminen tarkoittaa melko usein työtapojen kehittämistä ja muuttumista eli ihmisen käytökseen ja rutiineihin puuttumista. Tässä kohdassa ei päde vanha sanonta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Työturvallisuuden muutoksessa laittaisin puolet tekemisestä muutoksen suunnitteluun ja toteuttamiseen ja toisen puolen muutoksen vakiinnuttamiseen.

Ennen turvallisuuteen liittyviä vastuitani en kiinnittänyt asiaan tehtailla kulkiessani juurikaan huomiota tai huomioni rajoittui lähinnä vierailijaturvallisuuteen. Sen sijaan tutkin aina silmä kovana laadunvarmistuskäytäntöjä, työntekijöiden tehokkuutta, työteliäisyyttä ja prosessin kulkua. Vanhoilta tutuiltakin tehtailta löytyi joka visiitillä jotakin uutta kehitettävää. Huomasin, että havainnointikykyni on rajallinen. Kun olin tuotannossa tutkimassa laatupoikkeamia, näin vain niihin liittyvät asiat. Jos taas tein työtä jonkun muun asian tiimoilta, havaitsin vain siihen liittyvät asiat. Kun turvallisuuden kehityksen panostus oli huipussaan ja aloimme tehdä säännöllisiä turvakierroksia, laitoimme aina ennen turvakierrosta ”turvallisuuslasit” päähän turvalasien lisäksi. Turvallisuuslasit olivat toki kuvainnollinen asia, joiden avulla keskityimme näkemään tuotannosta vain turvallisuuden kehittämisen paikkoja. Lopulta näkökulman kapeneminen ei tuntunut enää järkevältä ja rupesin peräänkuuluttamaan yksiteholasien sijaan moniteholaseja. Nisse Suutarisen (@Kinetricks) twiittiä lainaten: Ihmisen havainnointikyky toimii siten, että aistit herkistyvät oman kiinnostuksen kohteelle.

Toisinaan on terveellistä keskittyä yhden asian huolelliseen pohtimiseen, mutta liiketoiminta ei mene eteenpäin vain yhtä asiaa tuijottamalla ja yhden asian mantraa vouhkaamalla. Näkökulmaa täytyy laajentaa ja asioiden vuorovaikutussuhteiden ymmärrystä lisätä. Työ- ja elämänkokemuksessa on se hyvä puoli, että näkökulmat alkavat kerrostumaan. Mitä enemmän on hankkinut kokemuksia erilaisilta osa-alueilta, sitä paremmin pystyy hahmottamaan eri prosessien ja toimintamallien kytkökset toisiinsa. Kun näkökulmat kerrostuvat, pystyy kokonaisuuttakin kehittämään paljon tehokkaammin. On turha trimmata yhtä tekemisen osa-aluetta maailman parhaaksi, kun samanaikaisesti muut liiketoiminnan onnistumiseen vaikuttavat osa-alueet on retuperällä. Lienee parempi vetää kehitystä jokaisella kriittisellä osa-alueella tasavedoin tai edes vuorovedoin eteenpäin. Mitä useampia kiinnostuksen kohteita ihmisellä tai organisaatiolla on, sitä parempi lopputulos. 

0 kommenttia:

Lähetä kommentti