12 toukokuuta, 2015

Rohkeudessa 1 + 1 = 3



Viimeaikaisissa keskusteluissa on huudeltu paljon rohkeuden perään. Rohkeutta vaaditaan politiikkaan, yritysmaailmaan, julkiselle sektorille ja vielä privaattielämäänkin. Meidän tulisi olla rohkeampia kokeilemaan uusia juttuja, loikkaamaan epämukavuusalueelle ja tekemään vaikka mitä. Mutta mitä se rohkeus lopulta on ja kuinka rohkeutta voisi kasvattaa?

Olen toiminut vähän aikaa mentorina uraansa aloittavalle nuorelle. Hänen toivomuksestaan valitsimme yhden tapaamisemme aiheeksi rohkeuden. Keskustelua alustaessani aloin itsekin miettimään mitä rohkeus itse asiassa on.  Itse näen että rohkeus on ensisijaisesti oman itsensä ylittämistä ja
vastakohta epäonnistumisen pelolle. Erityisesti työelämään liittyvä rohkeus linkittyy lähes aina muihin, siihen mitä muut ajattelevat meistä. Rohkeutta on uskallusta olla oma itsensä. Rohkeus on myös uskallusta puolustaa omia päätöksiään ja mielipiteitään. Rohkeus on uskallusta ottaa taloudellisia riskejä.  Lopulta taloudellisenkin riskiin liittyy kasvojen menettämisen pelko. Moni konkurssin läpikäynyt sietää kyllä taloudellisen kurjistumisen, mutta epäonnistujan leima on ylitsepääsemättömän vaikea hyväksyä.

Rohkeuden vastinparina tulee yleensä (ja osin valitettavastikin) paksunahkaisuus. Jos emme ole paksunahkaisia emme myöskään uskalla olla rohkeita. Suomalaisuudessa vaatimattomuus on hyve ja rohkeus usein nähdään vaatimattomuuden vastakohtana. Suomalaisuudessa rohkeus kääntyy helposti röyhkeydeksi, arroganttiudeksi tai ylemmyyden tunteeksi, vaikka siis rohkea henkilö ei itse näin ajattelisikaan tai toimisikaan. 

Jotta rohkeuden pohdiskelu ei jäisi liian yksipuoliseksi, luin myös paljon muiden ajatuksia rohkeudesta. Juha Harjun (@juhaharju) mukaan toimitusjohtajan rohkeus ilmenee uskalluksena pyrkiä vieläkin parempaan eli siirtymistä epämukavuusalueelle, uskallusta myöntää ongelmat ja tarttua härkää sarvista. Ilkka Lavas (@lavas) kuvaa omaa yrittäjän rohkeuttaan seuraavasti; Mä olen välillä tehnyt virheitä, mutta niistä olen oppinut. Rohkeutta on se, ettet anna pelolle ylivaltaa. Vaikka vähän jännittää, niin lähtee silti. Rohkean ja pelokkaan ero on siinä, että rohkea toimii pelosta huolimatta. Mika Kempas (@2kerroksesta) näkee rohkeuden olla sitä mitä tuntee itsensä aidosti olevan. Oikeasti rohkeat eivät välitä yleisestä vastustuksesta, häpeän pelosta tai toimiensa kohtaamasta vähättelystä. He tietävät toimivansa inhimillisesti oikein.

Kuten voimme huomata, rohkeus ilmenee todella monella tavalla riippuen tilanteesta ja siitä miten kukin meistä rohkeuden näkee ja tuntee. Meidän on ensin ymmärrettävä millaista rohkeutta tarvitsemme, jotta voisimme kasvattaa sitä. On siis ensin ymmärrettävä itseään, jotta voisi ymmärtää kuinka rohkaistua ja lisätä rohkeutta itsessään. Mentorointitapaamisessa lähestyimme rohkeutta, koittamalla ymmärtää ensin minkälaista rohkeutta auktorini tarvitsee lisää. Purimme ajatusta Jevgeni Särjen (@jevgenisarki) listalla rohkeuden tyypeistä, joita ovat mm. fyysinen rohkeus, moraalinen rohkeus, sosiaalinen rohkeus, psykologinen kestokyky, emotionaalinen rohkeus, talousrohkeus ja epävarmuuden sietokyky. Kävimme läpi kunkin rohkeuden tyypin. Mietimme minkä tyyppistä rohkeutta auktorillani on ja missä asiassa rohkeutta tarvitaan lisää. Kun ensin ymmärsimme mistä rohkeuden tyypeistä on puutetta, pääsimme pureutumaan myös niihin tilanteisiin johon rohkeutta tarvitaan lisää. Mietimme yhdessä kuinka pelkoa voisi hälventää esimerkiksi valmistautumalla eri tavoin tai kuinka toimia yllättävässä tilanteessa nolaamatta itseään.

Kuten aina mentoroinnissa, myös mentori oppii ja oivaltaa. Olen jotenkin tähän asti ajatellut että rohkeus on yksilön ominaisuus. Mutta mitä tapahtuu, kun erilaisia yksilöistä muodostetaan ryhmä? Jo meidän kahden hengen tiimissämme saatoin havaita kuinka erilaisia me olimme rohkeuden suhteen. En tiedä johtuivatko erot kokemuksesta, iästä vai kenties luonteesta. Ymmärsin silti, että kun ryhmä on riittävän heterogeeninen, niin ryhmän jäsenillä on erilaisia kykyjä olla rohkea ja kohdata pelottavat tilanteet. Ryhmä voi siis olla yhdessä rohkeampi kuin yksilöt olisivat erikseen. 

Niin sanotun oivalluksen jälkeen tuli lamaannus. Eihän siinä ollut lopulta mitään uutta, että yhdessä olemme rohkeampia. Kun lasta jännittää tai pelottaa, hän pyytää kaverin tueksi. Ja niinhän me aikuisetkin kehotamme lapsia toimimaan. Jos pikkuveljeä pelottaa, pyydän isosiskoa menemään tueksi. Kun asia on niin itsestään selvyys lapsien osalta, niin miten ihmeessä yhdessä rohkaistumisen ajatus katoaa johonkin, kun puhutaan aikuisista ja erityisesti työelämästä? Kun lapsi opettelee ajamaan pyörää ja kaatuu, kukaan ei naura tai pilkkaa. Kun yrittäjä yrittää ja epäonnistuu, selkään puukottajia ja mitäs minä sanoin -tyyppejä kyllä riittää.

Jos me aikuiset haluamme olla rohkeita, meidän on oltava kuin lapset ja toimittava yhdessä. Jos haluamme olla hullun rohkeita, meidän on toimittava yhdessä erilaisten ihmisten kanssa; Eri-ikäisten, erinäköisten, eri taustaisten, eri sukupuolisten ja eri kulttuuristen. Silloin yksi on yhdessä asiassa rohkea, toinen on toisessa. Erilaisten ihmisten erilainen rohkeus tekee meistä yhdessä hullun rohkeita. Sitä Suomi yhteiskuntana ja suomalaiset yritykset tarvitsevat nyt. Jos vain haluamme - rohkeudessakin 1 + 1 = 3.  

0 kommenttia:

Lähetä kommentti