Kun pojasta kasvoi mies

Olin nuori ja innokas työnjohtaja, joka halusi saada organisaationsa toimimaan tehokkaasti. Esimieheni oli palkannut osastollemme jonkun puolitutun pojan kesätyöntekijäksi muiden kesätyöntekijöiden ohella. Erityisesti tämän yhden nuoren miehen kanssa alku oli melkoista kangertelua ja opettelua.

                           

Monena aamuna soittelin perään, kun poikaa ei näkynyt työmaalla sovittuna aikana. Hermohan siinä meinasi mennä. Olisi mieleni tehnyt antaa kenkää heti alkumetreillä, kun edes vasara ei meinannut kädessä pysyä. Myös pomoni sai kuulla kunniansa huonosti tehdystä valinnasta. Suuremman tuskan
varmaan kärsi eräs vanhemmista työntekijöistämme. Hän oppi-isänä koulutti uskollisesti pojalle varsinaisen työn painetyökalujen käytöstä oikeisiin työtapoihin.

Kun kesä oli lopussa, oli poika koulutettu talon tavoille. Ei tarvinnut enää soitella perään. Poika osasi tehdä työnsä hyvin oman työn suunnittelusta, trukin ajoon ja tuotteiden pakkaamiseen. Työ sujui jopa niin hyvin, että päätimme palkata hänet opiskelujen ohella myös tuntityöläiseksi. Paras palkka sitkeydestä tuli kuitenkin siinä vaiheessa, kun tapasimme pojan äidin sattumalta kaupungilla osastomme yhteisen saunaillan jälkeen. Ihanaa nähdä teidät kaikki! Te olette tehneet minun pojastani miehen! Sydän taisi pompata kaksi kertaa niin minulla, pomollani kuin erityisesti pojan oppi-isällä, joka uhollisesti koulutti pojasta hyvän työtekijän. Kaikki se hiki, tuska ja hammasten kiristys unohtui pois ja jäljelle jäi vain hyvä muisto.

Poika oppi ensimmäisestä työpaikastaan varmasti paljon, mutta niin myös minäkin. Työelämä ei ole ruusuilla tanssimista, eikä sen tarvitsekaan olla. Jokaisesta koettelemuksesta oppii jotakin uutta, kuten minä itsehillintää, sitkeyttä ja armeliaisuutta sekä toisille että itselleni.  Kun nuori tulee ensimmäiseen työpaikkaansa, on hän oppimassa itse työtä, mutta erityisesti työelämää. Anna sinäkin nuorelle mahdollisuus epäonnistua ja lopulta onnistua. Siinä samassa voit oppia jotakin itsekin.