 |
Eilisessä Hesarissa oli artikkeli, jossa kerrottiin miksi tuntemattomillekin kannattaa puhua. On nimittäin tieteellisesti tutkittu, että tuntemattomille puhuminen vaikuttaa myönteisesti sekä myötätunnon kykyyn että omaan hyvän olon tunteeseen. Olen ollut aina melko rohkea. Lapsena minun oli helppoa ystävystyä muiden lasten kanssa. Otan helposti johdon epämuodollisessa joukossa. Työtapaamisissa minun on luontevaa keskustella myös tuntemattomien ihmisen kanssa. Minun siis on helppo olla rohkea tutussa porukassa tai joukossa, jossa ihmisillä on jokin selkeä yhdistävä tekijä. Mutta…
Minun on ollut vaikeaa heittäytyä tuntemattomaan,
lähteä tutustumaan ihmiseen, josta en tiedä ennestään tarpeeksi tai
tutustumiselle ei ole selkeitä perusteita. Siis silloin kun riittävän voimakas
yhdistävä tekijä puuttuu. En ole ollut niitä tyyppejä, jotka esityksen jälkeen
käyvät sanomassa esittäjälle, että olipahan loistava setti tai jotka
cocktaileilla kiertelevät sujuvasti keskustelemassa pöydästä toiseen. Enkä
ainakaan olisi kehdannut soittaa ihan tuntemattomalle ihmiselle ja ehdottaa
tapaamista.
Ihmeitä tapahtuu kun tutustuu Twitterin
maailmaan. Siellä tapaat paljon ihmisiä, joita et ole ennen tavannut. Luet
heidän kirjoittamiaan twiittejä tai linkkamiaan juttuja. Tiedät mitkä
asiat heitä kiinnostavat ja voit aistia millaisia ihmisiä he ovat. On myös
helppoa tutustua täysin erilaisiin ihmisiin, sillä voit perääntyä ihan koska
tahansa. On helppoa painaa unfollow nappia ilman selittelyjä. Twitter antaa
mahdollisuuden sekä tutustua että perääntyä, aina kun sinusta itsestä sille
tuntuu. Twitter luo sinun ja täysin tuntemattoman ihmisen välille punaisen
langan, jota voit alkaa seurata, jos itse haluat. On helppoa mennä esityksen
jälkeen sanomaan jollekin, että olen seurannut sinua Twitterissä ja oli muuten
mahtava esitys. Tai kiertää vieraaseen pöytään ja sanoa, että me on taidettu
törmätä Twitterissä.
Eikä siinä vielä kaikki, sanoisi myyntimies tässä
kohtaa. Mikä uskomattominta, kun saat ensin Twitterin avulla ylitettyä
rohkeutesi, rohkeus pysyy sydämessäsi. Nykyään minun on paljon helpompaa
mingalata vieraisiin pöytiin tai soittaa täysin tuntemattomalle ja pyytää
tapaamista, vaikka emme olisikaan Twitteristä tuttuja. Ja kun tapaat
livenä jonkun, niin Twitter antaa mahdollisuuden että punainen lanka ei katkea.
Voit jatkaa uuden tuttavuutesi kanssa keskustelua Twitterissä ilman
velvollisuuksia tai sitoumuksia. Aika ihmeellistä! Elämä on!
