Ystävällisesti jämäkkä

Kävin keskustelua erään henkilön kanssa muutoksesta. Häntä turhautti, koska oli antanut tiimillensä ohjeita, mutta mitään muutosta ei näkynyt tekemisessä. Aloin kysellä lisää. Valvoitko, että tekeminen edistyi sovitun mukaisesti? No, itse asiassa en. Annoinko tekemättömyydestä palautetta? No en kyllä sitäkään. Kerrotko miksi muutosta tarvitaan? No yritin ainakin.

Aina kun toimintatapoihin halutaan muutosta, on selitettävä ihan ensimmäiseksi miksi muutosta tarvitaan.  Parhaimmillaan jo itse ymmärrys muutoksen tarpeesta auttaa viemään muutosta eteenpäin. Usein asia ei ole kuitenkaan noin yksinkertainen. Kuten tiedämme, omien toimintatapojen
muuttaminen on todella haastavaa. Jos se olisi helppoa, meistä jokainen olisi sekä suosituksen mukaisessa painossa että huippukunnossa. Me söisimme terveellisesti, eläisimme terveellisesti ja liikkuisimme riittävästi. Mutta todellisuus on toisenlainen. On haastavaa olla vahva, kun sohva huutaa väsyttävän työpäivän jälkeen. On niin helppoa napsia suklaata tai muuta välipalaa ensi hätään, kun lounas on jäänyt väliin. Aina löytyy selityksiä. Ihminen on lopulta heikko houkutusten edessä.

Ihan sama ilmiö tapahtuu työelämässä. Lähes kaikilla meistä tehtäviä on jonossa enemmän kuin oikeasti ehtii tekemään. Kun tehtäviä on enemmän kuin ehtii tekemään, alkaa priorisointi. Priorisointi voi tapahtua tärkeyden mukaan, kiireyden mukaan, huutoäänestyksen mukaan tai vaikkapa sen mukaan mikä on kiinnostavinta tai mukavinta tekemistä. 

Tässä kohtaa johtajista erotetaan jyvät akanoista. Johtajan on velvollisuus seurata tuleeko annettu tehtävä hoidetuksi ja muistuttaa asiasta tarvittaessa. Jos kyseessä on priorisointi ja ajankäyttöongelma, niin johtajan tehtävä on määritellä prioriteetit tekemiselle. Työntekijät (kuten johtajat monesti itsekin) ovat kuin lapsia, jotka jättävät tehtävät tekemättä, jos niiden tekemistä ei valvota. Me jätämme kengät hukan hajan ja vaatteet lattialle tai kaapin päälle, jos niiden paikalleen laittamista ei systemaattisesti valvota.

Työelämässä valvonta tehtävä kuuluu jokaiselle esimiehelle. Se valitettavasti unohtuu monelta johtajalta ja sen seuraukset näkyvät myös työyhteisössä. Määräileviä johtajia ei kaipaa kukaan. Lammasmaisia johtajia kaivataan vielä vähemmän. Lähes kaikki työntekijät haluavat onnistua omassa työtehtävässään. Onnistuminen ei ole mahdollista, määräilevän tai lammasmaisen esimiehen johdossa. Määräilevä johtaja puuttuu pikkuasioihin, jolloin oma ajattelu katoaa. Lammasmainen johtaja taas vie motivaation onnistumiselta, koska mitään ei saada aikaan. Aina on myös niitä työntekijöitä, jotka hyväksikäyttävät lammasmaista tilannetta ja jättävät työt muiden harteille. Pahimmillaan parhaat työtekijät päättävät etsiä paremman esimiehen.

Monet meistä janoavat haasteita ja onnistumisia. Onnistumisia ei voi tulla, jos muutosta ei tapahdu. Isoja muutoksia ei tule työtä tekemättä. Personal trainerin tehtävänä on valmentaa asiakasta kohti haluttua tavoitetta. Esimiehen tehtävänä on kertoa tahtotila ja auttaa työntekijää onnistumaan tehtäväsään. Johtajan tehtävä ei ole olla mukava. Johtajan tehtävänä ei myöskään ole olla ikävä. Johtajan tulee olla ystävällisesti jämäkkä.