Niin ne ajat muuttuvat. Parikymmentävuotta takaperin uskoin vilpittömästi ja melko naivisti yritysten tekemiin osaamisloikkiin. Kvanttihyppyihin, joiden avulla kilpailukyky korjaantuu silmää räpäyttämällä. Olin ladannut tuolla mielikuvalla ja tarmolla koko vastavalmistuneen innokkaan ajatusmaailmani. Mielikuvaani toki vahvisti tuolloisen idolini ja korkeakoulun oppi-isäni usko tasoloikkiin sekä hänen pitämänsä asiaan valmistavat ja inspiroivat luennot. Miten hieno ajatus! Muutamaa muuttujaa liikuttamalla yrityksen markkina-asema loikkaisi uuteen kukoistukseen. Tietysti tämä malli oli mielessäni sovellettavissa
kaikkiin yrityksiin, osaamisesta, markkina-asemasta, tuotteesta tai muista tekijöistä huolimatta. Tarvittiin vain muutama innokas vastavalmistunut asiansa osaava diplomi-insinööri ja heille pari hyvää kokenutta mentoria. Helppoa kuin heinänteko. Ja yhtä naiivia kuin vastavalmistuneen ajatusmaailma nyt vaan voi olla.
kaikkiin yrityksiin, osaamisesta, markkina-asemasta, tuotteesta tai muista tekijöistä huolimatta. Tarvittiin vain muutama innokas vastavalmistunut asiansa osaava diplomi-insinööri ja heille pari hyvää kokenutta mentoria. Helppoa kuin heinänteko. Ja yhtä naiivia kuin vastavalmistuneen ajatusmaailma nyt vaan voi olla.
Lukuisia työelämän kokemuksia rikkaampana olen heittänyt kvanttiloikkien tavoittelun romukoppaan. Nyt olen siirtynyt systemaattisen ja näkemyksellisen, ihmisiä kunnioittavan puurtamisen kannattajakuntaan. Kvanttihyppyjen ja onnenkantamoisten sijaan uskon reipastahtiseen ja systemaattiseen kilpailukyvyn parantamiseen, jossa ihmisten kunnioittaminen ja osaamisen kehittäminen ovat keskeisiä arvoja. Kvanttihyppyjä ottamalla voidaan kyllä saada tilapäistä kilpailuetua, mutta usein kiireessä ja nurkkia oikoessa huomaamatta jää asioita, joiden pariin joutuu palaamaan myöhemmin. Kehityksen kokonaisaika voi jopa pysyä samana, mutta tekeminen näyttää työntekijöiden, asiakkaiden ja muiden sidosryhmien silmissä poukkoilulta ja päämäärättömältä tekemiseltä. Poukkoileva tekeminen syö esimieskaartin uskottavuutta niin markkinoilla kuin oman henkilöstönkin silmissä. Olen toki nähnyt onnenkantamoisiakin, joissa kertaloikka on onnistunut. Tämän kaltaiset onnistumiset liittyvät yleensä tuote- tai palveluinnovaatioihin. Usein menestystarinoiden takana on ulospäin näkymätön sitkeä, vuosia kestänyt päämäärätietoinen kehitystyö. Pitkäjännitteisen kehitystyön taustalla on rohkea visio ja selkeä strategia, joista ei ole pidetty suurta meteliä markkinoilla.
Oli kehittämistarve sitten mikä tahansa ja missä kohdassa operaatioita tahansa, on hokkuspokkustemppujen tavoittelemisen sijaan tärkeää luoda tavoite ja polku muutokselle. Sen jälkeen on systemaattisesti ja sitkeästi raivattava tilaa ja luotava edellytyksiä kehittymiselle. On myös pidettävä mielessä, että muutoksen tekee lopulta aina motivoituneet ihmiset.