Tiedon kulku ja sen parantaminen on monen työilmapiirikyselyn kestosuosikki negatiivisessa mielessä. Tiedonkulussa tuntuu aina olevan parantamisen varaa. On oleellista kysyä mistä tunne huonosta tiedonkulusta kumpuaa? Miksi on niin tärkeää, että tieto kulkee hyvin? Väittäisin, että taustalla on itse asiassa paljon muita syvällisempiä asioita kuin tiedonkulku itsessään. Mitä sinä ajattelet, kun huomaat jääneesi jostakin tiedosta paitsioon?
Perinteisesti se on ollut vahvimmilla, kenellä on ollut eniten tietoa. Tietoa on käytetty erilaisiin valtapeleihin ja sitä on myös käytetty vaihdannan välineenä. Tiedon puutetta tulee olemaan aina enemmän tai vähemmän. Osaksi siihen voi vaikuttaa, toisilta osin ei milloinkaan. Tärkeää on ymmärtää miksi huono tiedonkulku ärsyttää ja suututtaa niin paljon. Vasta sen jälkeen voi aidosti ymmärtää, mitä huonosta tiedon kulusta seuraa ja kuinka sitä voidaan ennaltaehkäistä.
Kun huomaa jääneensä tiedon jakamisesta paitsioon, tulee ehkäpä tunne epäluottamuksesta. Eikö minuun luotettu edes sen verran, että minulle olisi kerrottu asiasta? Tai enkö minä ole sen arvoinen, että minun olisi pitänyt saada tietää? Jokainen ihminen haluaa luonnostaan arvostusta ja olla luottamuksen arvoinen. Se pätee myös tiedon jakamiseen.
Tiedon panttauksesta tulee ehkäpä tunne epäreiluudesta ja epätasa-arvoisuudesta. Miksi jollekin toiselle on kerrottu ja minulle ei? Ihminen haluaa luontaisesti kuulua joukkoon. Epäluottamuksen hammas nakertaa työilmapiiriä ja jopa myrkyttää sen, jos tiedon panttausta käytetään vallan välineenä.
Tiedon panttauksesta tulee ehkäpä tunne epäreiluudesta ja epätasa-arvoisuudesta. Miksi jollekin toiselle on kerrottu ja minulle ei? Ihminen haluaa luontaisesti kuulua joukkoon. Epäluottamuksen hammas nakertaa työilmapiiriä ja jopa myrkyttää sen, jos tiedon panttausta käytetään vallan välineenä.
Tiedon puutteesta voi seurata myös pettymys - pettymys sekä omaan että toisten toimintaan. Jokainen meistä haluaa tehdä työnsä parhaalla mahdollisella tavalla. Harva nauttii huomatessaan tehneensä väärän päätöksen. Kuinka tuttu monelle meistä onkaan tunne siitä, että olisin tehnyt toisen valinnan, jos vain joku olisi minulle kertonut aiemmin. Olisin voinut valita edullisemman ratkaisun, jättää jotakin tekemättä tai toimia operatiivisesti tehokkaammin.
Virheellinen päätös aiheuttaa suuttumusta ja pettymyksiä sekä itseen että toisiin, erityisesti omaan esimieheen tai yrityksen johtoon. Kun raha on näinä aikoina todella tiukassa ja kannattavuus hukassa, henkilöstöstä tuntuu järjettömältä, että turhia kuluja muodostuu tai aikaa käytetään vääriin asioihin vain siksi, että tieto ei kulje riittävästi. Päätökset tehdään aina puutteellisten tietojen valossa. Sen meistä moni kyllä ymmärtää. Ymmärrys loppuu lyhyeen silloin, kun teemme virheellisiä ratkaisuja organisaation sisäisen tiedonpuutteen tai tiedon panttauksen takia.
Mitä enemmän asiaa pohtii, sitä enemmän löytyy erilaisia tunnetiloja huonon tiedonkulun seurauksena. Huono tiedonkulku vaikuttaa operatiiviseen tehokkuuteen, työilmapiiriin, motivaatioon, työtyytyväisyyteen ja moneen, moneen muuhun asiaan, jolla on lopulta vaikutusta myös yrityksen tulokseen. Toimiva tiedonkulku ei ole siis vai mukavuus- tai työtyytyväisyysasia vaan menestyvän yrityksen elinehto.