Johtaisitko huomenna toisin? - Kara Kuumana - Johtamisen Jyväsiä

Havaintoja työelämästä ja yritysmaailmasta.

22 tammikuuta, 2016

Johtaisitko huomenna toisin?


Loppuvuosi oli tulosvaroitusten aikaa. Vuosi on vaihtunut ja tulosennusteet on ruuvattu markkinoita miellyttävälle tasolle. On aikaa odotella hetki ensimmäisiä osavuosikatsauksia ja niiden johtopäätöksiä tämän vuoden kulusta. Pettymyksiä on perinteisen teollisuuden suorituskyvyssä, mutta joukossa on myös mediataloja ja uuden teknologian firmoja. Julkisuuteen nousee jäävuoren huippu eli pörssiyritykset, mutta pinnan alla muhii muuallakin. Syy vai seuraus, kun samanaikaisesti Suomi ei pärjää kilpailukykytutkimuksissa. Ei hyvältä näytä! Huolestuttaa!

 Kovalla kädellä yleistäen ja paikkapaikoin hieman liioitellen:
  • Teknologiainvestoinnit laahaavat jäljessä. Iänikuisilla koneilla ja aikansaeläneellä automaatioasteella sinnitellään kilpailussa kiinni. Ylläpitokulut karkaavat käsistä, toimitustäsmällisyys ja tekemisen varmuus on herran hallussa, työntekijät kokevat olevansa museonhoitajia laadusta puhumattakaan. Vakuuta siinä sitten asiakas!
  • Yt:t toisensa perään. Väki elää pelossa. Tiristä siinä sitten työteho huippuunsa, kun edellisenkin yt:n henkilöstövaikutukset on vielä tasoittamatta.  Tiedät että kun Jaska ja Pirkko on jo eliminoitu, niin kohta on oma vuorosi. Ei auta HR:n tsemppipuheet tai tyky-iltapäivä, jos 200 päivää vuodesta täytyy vahtia intranettiä huonojen uutisten pelossa.
  • Samalla kun väkeä vähennetään, tekeminen on vielä monessa paikassa Excel-vetoista. Sosiaalinen media huutaa digitalisaatiota. Samaan aikaan monessa talossa järjestelmäautomatisaatio laahaa jäljessä, eikä ainakaan ole henkilömäärää vastaavalla tasolla. Enää ei ehdi analysoimaan toimintaa, eikä faktaa aina kerätäkään oikeista paikoista. Tehdään pakollinen päivän polttava työ, huomisesta kun ei kukaan tiedä. Ja silloin, kun perusExcel –taidoissa on parantamisen varaa ja osaamisen kehittäminen on harvojen etu, menee se työviikko mukavasti kaverin kanssa Excelin perustoiminnallisuuksia pohtiessa.
  • Yritysjohto herää. Kulukuuria täytyy jatkaa. Tehdään se tällä kerralla läpimenoa parantamalla ja tehokkuutta lisäämällä. Vastauksena on kaikkien konsulttien ylistämä Lean. Valjastetaan armeijallinen lean –asiantuntijoita. Kaikki koulutetaan, johtajasta siistijään. Koulutuksen jälkeen Pirkko ei tajua mitä hänen nyt pitää tehdä, jotta koulutuksen hyödyt tulevat ulosmitatuiksi. Kun esimieheltä kysytään koulutuksen takaisinmaksua, hiljenee koko sakki.  Mutta käytävällä on tärkeää sanoa, että lean on hyvä juttu. Se, jos joku osoittaa asiantuntemusta!
  • Kun tulosluvut sakkaavat kehittämisen pääkeinoksi otetaan säästäminen. Älä osta mitään tänään minkä voit lykätä huomiselle. Lue: älä panosta tulevaisuuteen vaan maksimoi lyhyen aikavälin voitto. Kaikkihan sen tajuaa, mihin vuosia kestäneet säästötalkoot johtavat. Tuskin ainakaan markkina-aseman vahvistamiseen, osaamisen kehittämiseen tai kilpailukyvyn pysyvään lisääntymiseen. Kulujen hallinnassa pitäminen on must, itsensä hengiltä säästäminen on silkkaa tyhmyyttä ja lyhytnäköisyyttä.
  • Myyntiä täytyy saada ylös. Se on nopein keino tulosparannukseen. Kaupparatsuille rustataan pitkä asiakkaiden tapaamislista. Laaditaan prioriteetit ja agendat. Mööttet kalenteroidaan. Myydään kuin viimeistä päivää omaa tuotetta. Siis sitä samaa, jota asiakas ostaa nytkin. Mööttessä kaivetaan viimisen päälle brändätyt kelmut esille. Puhua pajatetaan suu vaahdossa. Asiakas on kohtelias. Kuuntelee, koska niin kuuluu kohteliaan asiakkaan tehdä. Kätellään ja päätetään palata asiaan. Asiakas on ymmällään. Missä olivat innovatiiviset proaktiiviset kehitysehdotukset? Missä on tuki uuden tuotteen lanseeraukseen? Toiko toimittaja tullessaan oman osaamisensa? Kuunteliko kaupparatsulla korvillaan vai oliko mukana vain suuri latteuksia lateleva suu? 
  • Tilanteessa, jossa vaadittaisiin uudenlaista ajattelua, ihmistäkunnioittavaa johtamista ja aikaansaavia tiimejä, naftaliinista kaivetaan 90 –luvulla tehtävissään menestyneet johtajat. Siis ne samat tyypit, jotka ovat nykyistä yritysjumitilaa rakkaudella rakentaneet. Koska nykytilanne on kamala, ei nykypäivän opitkaan voi olla hyviä. Kunnon yritysjumi pyrkii palauttamaan vanhat kunnon toimintamallit ja pehtoorijohtamisen takaisin käyttöön. Niillä pärjättiin silloinkin. Ai mikä maailma muuttui ympärillä? Kyllä ne nuoret oppivat tavoille, kun näytetään miten ennen paiskittiin hommia eikä valitettu turhasta!

Miksi niin monen yritysjumin johtaminen on jäänyt tuotantojäärien tehtäväksi? Vaatiiko vanhat perinteikkäät alat vanhaa perinteikästä johtamista? Hevonhumppaa ja höpöhöpöjuttua! Jokaisella alalla tarvitaan ihmistä kunnioittavaa ja silti liiketoiminnan ymmärtävää johtamista. Sen sijaan, että mietitään miten saadaan kiinteät ja muuttuvat henkilöstökulut alas, olisi aika miettiä miten henkilöstö saadaan pidettyä tyytyväisenä, motivoituneena ja työkykyisenä eläkeikään saakka, toki kulurakenne ymmärtäen ja optimoiden.

  • Mietitään, miten järjestelmät saadaan palvelemaan liiketoimintaa ilman turhia välikäsiä ja -vaiheita. On puhdasta resurssien haaskausta jatkaa tänä päivänä manuaalista tietojenkäsittelyä, kun tarjolla on automatisoituja sovelluksia sopuhinnalla jokalähtöön.
  • Mitataan kerrankin vain sitä tietoa, jota aidosti käytetään johtamisen välineenä. Lisää faktaa vähemmän mutuja ja kivatietäämittareita.  
  • Luodaan jatkuvan kehittämisen ja kehittymisen ilmapiiri tekemällä maailmaasyleilevien Lean hankkeiden sijaan täsmäprojekteja. Vaikka sitten niillä Lean -opeilla. 
  • Lopetetaan pilvipalvelu- ja tietovuotopelko. 80% yrityksen tiedosta on kilpailijoiden tai asiakkaiden kannalta täysin epärelevantteja. Ei ketään oikeasti kiinnosta!
  • Ideoidaan avoimesti ja isolla porukalla vaikka sitten digitalisaation ja teollisen internetin mahdollisuuksia tiedon keräämiseen ja jakamiseen. Ideointiaihioista ei pitäisi olla pulaa. 
  • Suhtaudutaan avoimesti, tutkivasti ja soveltaen kaikkeen uuteen teknologiaan. Varotaan nyt ainakin vastaamasti, että "tätäkin on jo kokeillut muttei toimi meillä". 
  • Kuunnellaan työntekijöitä isolla korvalla iästä ja kokemuksesta riippumatta. Tekemisen innovaatio voi löytyä yllättävästä paikasta! Ei ne viisaudet ainakaan siellä johtoryhmän nurkkahuoneessa piileskele.
  • Ja kaikesta tästä vapautunut aika ja resurssi käytetään asiakasyhteistyöhön, palveluinnovaatioihin ja yleisen palveluasteen parantamiseen. Tästä mieluiten aloittaisin, mutta realiteetit huomioiden lienee syytä ensin vapauttaa resursseja ennenkuin ajaa henkilöstönsä piippuun.

Uusi aika vaatii uudenlaista johtajuutta. Vanhat menetelmät toimivat, kun tarkkaan miettii missä kohdassa ja miten niitä kannatta soveltaa. Silmät kannattaa kuitenkin pitää auki ja mieli avoimena uusille tavoille hoitaa vanhat rutiinit. Muutoksen tekeminen vaatii vanhasta irtipäästämistä, mutta hetken päästä sitä vanhaa kaipaavat vain ne henkilöt, jotka eivät ole oivaltaneet uudistumisen tarvetta.  Uudistaminen ja uudistuminen on systemaattista, mutta näkemyksellistä puuhaa. Onneksi meillä on paljon menestyjiäkin, joilta voi hakea oppia soveltaen!