Visio ja pelisäännöt ovat työyhteisön selkäranka

Kuvitelkaapa tilanne, että olisit Helsingissä tavallisena maanantaiaamuna. Liikenne on kaaoksessa. Yön aikana kaikki liikennemerkit on poistettu. Kaikki toimistot on laitettu uusjakoon ja tuhannet ihmiset eivät tiedä missä heidän työpisteensä sijaitsee. Ihmiset ovat raivoissaan ja kapinamieliala leviää joka paikkaan. Tilanne on kuin painajaisesta. Samassa painajaisessa monet työyhteisön jäsenet eläävät joka päivä. Yritys tarvitsee vision niin kuin liikenteessä kulkija tarvitsee päämäärän. Yritys tarvitsee pelisäännöt niin kuin liikenteessä kulkija tarvitsee liikennesääntöjä.

Kun autojen määrä alkoi lisääntyä, otettiin käyttöön kellonsoittajat. Kun auto oli tulossa, kellonsoittaja soitti kelloa, jotta ihmiset siirtyisivät pois tieltä. Kun liikennevalot tulivat käyttöön, autonomistajat ärsyyntyivät. Olivathan he aikaisemmin olleet herroja ja hidalgoja liikenteessä. Pois tieltä risut ja männynkävyt - Täältä tullaan! Nykypäivänä ei voisi enää kuvitellakaan liikennettä ilman liikennesääntöjä. Sen lisäksi että kolareja, vammautumisia ja kuolemantapauksia olisi moninkertainen määrä, myös liikenteen sujuvuus olisi paljon huonompi. Matka taittuisi paljon hitaammin, koska kaikkea pitäisi varoa.

Minna Janhonen kirjoitti Työterveyslaitoksen Unelmahautomo blogissaan seuraavaa: Ketterä toiminta perustuu yksikertaisiin sääntöihin, jotka ohjaavat kohti yhteistä päämäärää. Ketteryys ei siis tarkoita suinkaan kaaosta, vaan luovaa ja muokkautuvaa tapaa pyrkiä kohti kristallisoitunutta päämäärää. Hämmästyttävää kyllä, yllättävän monessa yrityksessä toimitaan ilman peruspelisääntöjä. Pelisääntöjä vastustetaan, koska niitä pidetään tekemistä ja joustavuutta rajoittavina tekijöinä. Pelisääntöjä ei ole uskallettu tehdä, koska pelätään ihmisten suuttuvan. 

Yrityksessä pelisäännöt on kuin liikkennessäännöt liikenteessä. Tekemiselle on annettu reunaehdot, mutta moni päätös on edelleen hyvin vahvasti tekijän käsissä. Liikenteessä kulkija voi valita liikkuuko hän kävellen, autolla tai vaikkapa pyörällä tai mopolla. Kulkupelin omistaja voi hankkia sen värisen tai merkkisen vekottimen mikä haluaa. Hän voi valita reittinsä ja pitää taukoja milloin haluaa. Ihan vastaavasti työelämässä sovitut pelisäännöt nopeuttavat tekemistä, vapauttavat työaikaa tärkeämpiin päätöksiin ja myös vähentävät yhteentörmäyksiä, ihan niin kuin liikennesäännötkin. Mikä tärkeintä, jokainen ymmärtää että liikennesäännöt ovat puitteita, joiden mukaan toimitaan. Ei kukaan tervejärkinen aja pikkuautolla tieten tahtoen rekan alle, vaikka se tulisikin kolmion takaa eteen. Ihan vastaavasti hyvässä työyhteisössä peruspelisäännöt ovat olemassa, mutta niistä osataan tilanteen edellyttäessä poiketa.

Peruspelisääntöjen lisäksi toimintaa ohjaa visio. Visio näyttää suunnan mihin mennään. Liikenne-esimerkin mukaisesti kulkijalle on annettu tavoite mihin pitää mennä päämäärättömän haahuilun sijaan. Kun peruspelisäännöt ovat kunnossa ja visio kirkkaana mielessä, on ainakin suurimmalle osalle organnisaatiota selvä mitä ollaan tekemässä ja miksi ollaan tekemässä. Samaan aikaan heille jää valinnan vapaus valita keinoja miten asiat tehdään.

Kukaan ei enää halua palata vanhaan, kun selkeän vision ja yhteisten pelisääntöjen edut on huomattu!