Sairastin juuri pahimman flunssan vuosiin. Tämän flunssaan sain muutamaa suurempaa pinnistystä lukuun ottamatta sairastaa leväten. Uskomatonta luksusta. Sairaana maatessani pohdin useaan otteeseen sitä, miksi sairaana kotiin jääminen on niin äärettömän vaikeaa. Miksi aiheellista poissaoloilmoitusta seuraa välitön huono omatunto? Järki sanoo, että viisas ihminen lepää tautinsa pois ja on tartuttamatta muita. Ja siitäkin huolimatta minä ja lukuisat kollegani ovat joka flunssakausi buranan voimalla töissä. Miksi?
Korvaamattomuuden tunne
Oletko joskus sortunut ajatukseen siitä, että olen korvaamaton? Oletko kokenut, että joku tärkeä ja välttämätön asia jää hoitamatta, jos et sitä hoida? Oletko osallistunut sairaana palavereihin, lähettänyt sähköposteja ja kirjoittanut raportteja? Todennäköisesti. Minä ainakin olen. Sairaana tehdyn työn lopputulos yltää aniharvoin kärkikaartiin, vaikka sairaana työtehtäviä tehdessä tuntuukin kuin olisi voittaja. Firma pysyy pystyssä sen viikon, minkä tauti ottaa taittuakseen. Kannattaa opetella lepäämään, kun sen aika on. Delegoimaan, niin prioriteettitehtävät tulevat tehdyiksi. Ja sietämään sitä, että asioiden loppuunsaattaminen jää hetkeksi odottamaan.
Työnantajan suhtautuminen sairastumiseen
Olen ollut todistamassa keskustelua, jossa työnantajan edustaja on ääneen todennut sairastumisen olevan sairastuneen korvien välissä. Törkeää! Toki maailmasta löytyy niitäkin tyyppejä, jotka jäävät jokaisesta kolotuksesta kotiin. Iso osa työntekijöistä ei kuitenkaan jää kotiin vaikka syytä olisikin. Jos esimies suhtautuu sairastumiseen turhautuneesti, vähättelevästi tai jopa vihamielisesti, on syytä miettiä kohtaako arvomaailmanne muissakaan asioissa. Toki työarjen sujuvuuteen tulee aina sairasloman kohdalla lovi, mutta sitähän se esimiehen työ on: työn organisointia, edellytysten luomista ja alaistensa motivointia. Hyvällä omallatunnolla kotona sairautensa poispoteva työntekijä tulee töihin taatusti tarmokkaampana kuin työyhteisön reaktiota pää tukossa pelkäävä työntekijä. Ja silloin, jos on aidosti syytä epäillä sairaslomien väärinkäyttöä, on työnantajalla ja työterveydellä keinonsa puuttua asiaan. Käytetään niitä keinoja eikä syyllistetä kaikkia sairastuneita muutaman virheistä.
Huono omatunto
Sairaslomalle jäämisen esteenä voi myös olla huono omatunto lisääntyneestä työkuormasta, jonka sairastunut kokee aiheuttavansa muulle työyhteisölle. Delegointi väistämättä lisää kollegan tai esimiehen työtaakkaa. Työelämä sisältää aimo määrän venymistä ja muuttuvia tilanteita. Kollegasi tuuraa kenties sinua tämän sairasloman ajan. Sinä tuuraat kenties häntä vastavuoroisesti hänen sairastuttuaan. Huono omatunto on turhaa eikä johda mihinkään rakentavaan. Aito vastavuoroisuus on taatusti paras kannustin myös flunssakautena.
Sairastuminen ei ole tahtoasia. Sairastunut työntekijä ei protestoi työtään tai työnantajaansa vastaan. Esimiehenä tehtävänäsi on luoda sellainen työskentelyilmapiiri ja työntekomalli, että ihmiset uskaltavat jäädä kotiin sairastamaan. Luottamuksen ilmapiiriä harvoin väärinkäytetään. Väärinkäytökset kumpuavat enemmänkin sitoutumisen ja työmotivaation puutteesta. Kun alaisesi yrittää keskittyä työhönsä nouseva flunssa toverinaan, voit vaikka käydä taputtamassa olkapäälle ja kertoa, että on ihan ok mennä kotiin lepäämään pahin tauti pois.
