25 syyskuuta, 2016

Palkitsetko vai rankaisetko oma-aloitteisuudesta?


Uuden esimiehen kohdalla tai ihan työuran alkumetreillä oma-aloitteisuuden käsite on koetuksella. Mikä määrä oma-aloitteisuutta on sallittua ja hyväksi. Missä menee oman toimintavallan ja hyvän maun rajat? Salliiko yrityskulttuuri rohkean asioiden esiinnoston? Hyväksyykö oma lähiesimies asioiden hoitamisen ilman keskustelua ja vatulointia? Oma-aloitteisuus ruokkii kehittymistä ja kehittämistä. Esimies voi omalla toiminnallaan joko vahvistaa oma-aloitteisuutta tai viedä lopunkin oma-aloitteisuuden pois.
Yrityskulttuurilla on merkittävä rooli siinä kasvattaako organisaatio jees-jees työntekijöitä vai näpäköitä toimeen tarttujia.

Esimiehen antama palaute vaikuttaa työntekijän kokemukseen siitä, mitä häneltä työssä odotetaan. Oma-aloitteisuudesta rankaisu aikaan saa takuuvarmasti motivaation laskun. Pahimmillaan se syö työminän rohkeutta ja uskallusta. Arka ja epävarma työntekijä pysyy mukavuusalueensa ytimessä. Mukavuusalueella jatkuvasti oleileva työntekijä ei kasva eikä kehity. Kun työntekijä ei kasva eikä kehity, ei organisaatiokaan voi kasvaa eikä kehittyä. Tällöin ulkopuolisille tulee helposti tunne siitä, että työntekijä on laiska, epäpätevä, haluton ja kyvytön. Liika suunnitelmallisuus tai liika arkuus syö spontaaniuden. Tällainen työntekijä vaikuttaa tylsältä ja ennalta-arvattavalta. Kun oma-aloitteisuuden puute tartutetaan yhden työntekijän sijaan organisaatioon kokonaisuudessaan, muuttuu työyhteisö flegmaattiseksi ja kehitysvastaiseksi. 

Oma-aloitteisuus ja spontaanius ovat hyvästä, myös työyhteisössä! Kun työntekijä ymmärtää oman roolinsa työelämässä, pystyy hän myös systemaattiseen työskentelyyn ja ennakkoluulottomaan toimeen tarttumiseen omalla tehtäväkentällään. Pelkästään spontaani ihminen ei välttämättä ole hyvä aikataulujen kanssa eikä asioiden loppuunsaattamisessa. Tämä aikaansaa helposti ärsytystä kanssaihmisissä erityisesti silloin, kun työkuorma kasautuu kollegoille. Spontaanius ja oma-aloitteisuus kääntyvät itseään vastaan myös silloin, kun oman työn ja työyhteisön kehittämisen sijaan aletaan kehittämään kavereita ja muun työyhteisön tekemistä. Oma-aloitteisuudessakin on tärkeää ymmärtää oma roolinsa ja tavoitekenttänsä työyhteisössä.

Oma-aloitteisuus poikii hyvää! Mieli pysyy virkeänä. Ideoita syntyy. Työilmapiiri pysyy kehittävänä. Työtekijät ovat aktiivisia. Esimiehet tietävät töiden hoituvan. Syntyy molemminpuolista luottamusta. Salliva kulttuuri on useimmille motivoiva ja inspiroiva. Oma-aloitteisuus, aktiivisuus ja aikaansaavuus kulkevat usein käsi kädessä. 

Hyvä esimies - kannusta alaisiasi oma-aloitteisuuteen! Saat vastalahjaksi aikaansaavia, rohkeita ja energisiä tiimiläisiä.

Seuraa myös Twitterissä
Blogi @karakuumana
Kirjoittaja @tanjamantere

0 kommenttia:

Lähetä kommentti