Olin eräässä paikallisessa rautakaupassa hakemassa betonia pihakivetystä varten. Ensin jonottelin palvelutiskillä, jotta saisin lappusen siitä, että olen moista pussukkaa hakemassa. Noutopihalta kun ei saa mitään ulos ilman asiaankuuluvaa lappua ja varsinkaan maksu ei onnistu ilman sitä. Kun pääsin vihdoin ulos noutopihalle, niin ketään ei näkynyt missään. Juoksentelin pitkin pihoja etsimässä henkilökuntaa. Lopulta löysin todella ystävällisen varastomiehen, joka pahoitteli kovasti että ei ollut huomannut tuloani. Hänestä olisi kovin kätevää, että noutopihalla olisi muutamia peilejä, joiden kautta näkisi helposti, kun joku asiakas tulee ja niin asiakkaan ei tarvitsisi turhaa odotella. Miettikää - muutamia peilejä!
Mokomat peilit ei voi muutamaa satasta enempää maksaa, joten niiden ilmestymättömyys ei ainakaan rahasta voi olla kiinni. Peilejä olisi voinut löytyä oman kaupan valikoimasta valmiiksi. Ja näppärä varastomies olisi varmasti kiinnittänyt ne mielellään ihan omin pikku kätösin paikalleen tarpeelliseksi katsomiinsa paikkoihin. Miettikää kuinka pienellä parannuksella minä ja moni muu olisi voinut saada nopeampaa palvelua. Miettikää montakohan euroa on menetetty, koska asiakas ei ole jaksanut odottaa (sen sisällä odotetun ajan lisäksi) tai juoksennella pitkin pihoja.
Teenpä muutaman veikkauksen miksi mokomat peilit eivät ole päätyneet paikalleen. Ensimmäinen veikkaus on että henkilöstöä ei kuunnella. Sitkeässä asuu vielä se luulo, että hyvät ideat syntyvät vain sikaariportaassa. Toinen veikkaus on että henkilöstön ideat hautautuvat mappi ö:hön. Uusi taloon juuri tullut jaksaa vielä innostua ja keksiä uusia ideoita. Mutta kun hän huomaa niiden kaikkien pienienkin ideoiden päätyvät mappi ö:hön, niin miksi turhaan vaivautua. Paras vaan tehdä työnsä niin että nippa nappa palkkansa ansaitsee. Kolmas veikkaus on, että henkilöstö ei uskalla kertoa ideoitaan. Jos kerran kuulee omalle tai vaikkapa toisenkin idealle naurettavan tai sitä väheksyttävän, ei kyllä toista kertaa halua asettua narriksi.
Miten jokainen yritys tai yhteisö voisi tukea ideoiden syntymistä ja toteutusta? Tässä muutama käytännön vinkkiä aiheeseen.
Teenpä muutaman veikkauksen miksi mokomat peilit eivät ole päätyneet paikalleen. Ensimmäinen veikkaus on että henkilöstöä ei kuunnella. Sitkeässä asuu vielä se luulo, että hyvät ideat syntyvät vain sikaariportaassa. Toinen veikkaus on että henkilöstön ideat hautautuvat mappi ö:hön. Uusi taloon juuri tullut jaksaa vielä innostua ja keksiä uusia ideoita. Mutta kun hän huomaa niiden kaikkien pienienkin ideoiden päätyvät mappi ö:hön, niin miksi turhaan vaivautua. Paras vaan tehdä työnsä niin että nippa nappa palkkansa ansaitsee. Kolmas veikkaus on, että henkilöstö ei uskalla kertoa ideoitaan. Jos kerran kuulee omalle tai vaikkapa toisenkin idealle naurettavan tai sitä väheksyttävän, ei kyllä toista kertaa halua asettua narriksi.
Miten jokainen yritys tai yhteisö voisi tukea ideoiden syntymistä ja toteutusta? Tässä muutama käytännön vinkkiä aiheeseen.
1) Tee idean ehdottaminen mahdollisimman helpoksi
Se ei todellakaan riitä, että tyrkätään aloitelaatikko toimiston nurkkaan ja käydään kurkkimassa viikko toisensa jälkeen kun se ammottaa tyhjyyttään. Käytä kaikkia mahdollisia kanavia aloitteiden saamiseksi; kerätkää ideoita eri foorumeilla ja palavereissa, ottakaa erilaiset ideoinnin työkalut käyttöön, avatkaa intraan ideointinurkkaus tai laittakaa vaikkapa paperipiikki kahvipöydälle (70-luvun jälkeen syntyneille tiedoksi, että paperipiikki on yksinkertainen alustallaan seisova piikki, johon entisaikaan kerättiin muun muassa kuitteja). Se perinteinen laatikkokin on toki ok keinona muiden joukossa. Keinolla ei ole niin väliä, kunhan vain päästään haluttuun päämäärään. Tärkeintä on että alhaisen kynnyksen kanavia on niin monia, jotta jokainen taatusti löytää sen itsellensä sopivimman ja helpoimman tavan viedä ideaa eteenpäin.
2) Kannusta ihmisiä kertomaan ideoitaan
Moninaiset kanavatkaan ei juuri auta, jos ihmiset eivät ole halukkaita ideoita synnyttämään saatikka ketomaan. Luo yrityskulttuuri sellaiseksi, että minkä tahansa idean voi ja kehtaa sanoa ääneen. Tyhmiä ideoita ei ole. Aina on lupa kyseenalaistaa nykyistä toimintatapaa. Mikään idea ei ole liian hullu tai liian yksinkertainen. Parhaat ideat ovat yleensä olleet juurikin ensin niitä hulluja, käsittämättömän yksinkertaisia tai ehkäpä vähän tyhmän kuuloisia.
3) Tee toteutus mahdollisimman helpoksi
Ehdottomasti paras ratkaisu olisi jos pomo ei aina päättäisi. Mitäpä jos arvioinnin tekisikin henkilöstön muodostama raadi sen pomon sijaan? Mitä jos henkilöstölle varattaisi pieni budjetti tai jopa kahvikassa pienten ideoiden toteuttamiseen, ilman johdon arviointia tai arvostelua? Mitäpä jos ideoita puitaisi vaikkapa kerran viikossa vapaamuotoisesti kahvitauolla ja sen jälkeen saisi heti kääriä hihat tai lähteä kauppaan? Mitä matalampi kynnys idean toteutukseen on, sitä helpommin ihmiset myös tuovat ideansa pramille. Yksi onnistunut toteutus kannustaa edelleen tuomaan uusia ideoita esiin.
4) Jalostakaa ideaa yhdessä eteenpäin
Harva idea on lopulta ihan sellaisenaan käyttökelpoinen. Tai vaikka olisi, niin yleensä siitä saa vielä paljon paremman vähän ideoimalla sitä yhdessä eteenpäin. Ideaa pitää voida kyseenalaista ja haastaa, mutta sitä ei saa koskaan vähätellä. Idean vähättely, sille nauraminen tai sen nauraminen on kuin isku palleaan.
Epilogi
Yhteisössä, jossa kaikki tuntevat toisensa perin juurin, on joskus rankankin huumorin heittäminen sallittua. Siellä kaikki tietävät että vi¤¤&#%u on välittämistä ja kukaan ei tahdo toiselle pahaa kovistakin sivalluksista huolimatta. Jos sinulla sattuu olemaan niin ainutlaatuinen ja mahtava työyhteisö, niin voit huoletta lähettää tämän bloggauksen bittitaivaaseen maata kiertävälle radalle. Ehkä teillä osataan nämä hommat ihan muutenkin, ilman ulkopuolisten viisasteluja!
Seuraa Twitterissä
Kirjoittaja @kalehto
Blogi @karakuumana
Seuraa Facebookissa
Kara Kuumana
Se ei todellakaan riitä, että tyrkätään aloitelaatikko toimiston nurkkaan ja käydään kurkkimassa viikko toisensa jälkeen kun se ammottaa tyhjyyttään. Käytä kaikkia mahdollisia kanavia aloitteiden saamiseksi; kerätkää ideoita eri foorumeilla ja palavereissa, ottakaa erilaiset ideoinnin työkalut käyttöön, avatkaa intraan ideointinurkkaus tai laittakaa vaikkapa paperipiikki kahvipöydälle (70-luvun jälkeen syntyneille tiedoksi, että paperipiikki on yksinkertainen alustallaan seisova piikki, johon entisaikaan kerättiin muun muassa kuitteja). Se perinteinen laatikkokin on toki ok keinona muiden joukossa. Keinolla ei ole niin väliä, kunhan vain päästään haluttuun päämäärään. Tärkeintä on että alhaisen kynnyksen kanavia on niin monia, jotta jokainen taatusti löytää sen itsellensä sopivimman ja helpoimman tavan viedä ideaa eteenpäin.
2) Kannusta ihmisiä kertomaan ideoitaan
Moninaiset kanavatkaan ei juuri auta, jos ihmiset eivät ole halukkaita ideoita synnyttämään saatikka ketomaan. Luo yrityskulttuuri sellaiseksi, että minkä tahansa idean voi ja kehtaa sanoa ääneen. Tyhmiä ideoita ei ole. Aina on lupa kyseenalaistaa nykyistä toimintatapaa. Mikään idea ei ole liian hullu tai liian yksinkertainen. Parhaat ideat ovat yleensä olleet juurikin ensin niitä hulluja, käsittämättömän yksinkertaisia tai ehkäpä vähän tyhmän kuuloisia.
3) Tee toteutus mahdollisimman helpoksi
Ehdottomasti paras ratkaisu olisi jos pomo ei aina päättäisi. Mitäpä jos arvioinnin tekisikin henkilöstön muodostama raadi sen pomon sijaan? Mitä jos henkilöstölle varattaisi pieni budjetti tai jopa kahvikassa pienten ideoiden toteuttamiseen, ilman johdon arviointia tai arvostelua? Mitäpä jos ideoita puitaisi vaikkapa kerran viikossa vapaamuotoisesti kahvitauolla ja sen jälkeen saisi heti kääriä hihat tai lähteä kauppaan? Mitä matalampi kynnys idean toteutukseen on, sitä helpommin ihmiset myös tuovat ideansa pramille. Yksi onnistunut toteutus kannustaa edelleen tuomaan uusia ideoita esiin.
4) Jalostakaa ideaa yhdessä eteenpäin
Harva idea on lopulta ihan sellaisenaan käyttökelpoinen. Tai vaikka olisi, niin yleensä siitä saa vielä paljon paremman vähän ideoimalla sitä yhdessä eteenpäin. Ideaa pitää voida kyseenalaista ja haastaa, mutta sitä ei saa koskaan vähätellä. Idean vähättely, sille nauraminen tai sen nauraminen on kuin isku palleaan.
Epilogi
Yhteisössä, jossa kaikki tuntevat toisensa perin juurin, on joskus rankankin huumorin heittäminen sallittua. Siellä kaikki tietävät että vi¤¤&#%u on välittämistä ja kukaan ei tahdo toiselle pahaa kovistakin sivalluksista huolimatta. Jos sinulla sattuu olemaan niin ainutlaatuinen ja mahtava työyhteisö, niin voit huoletta lähettää tämän bloggauksen bittitaivaaseen maata kiertävälle radalle. Ehkä teillä osataan nämä hommat ihan muutenkin, ilman ulkopuolisten viisasteluja!
Seuraa Twitterissä
Kirjoittaja @kalehto
Blogi @karakuumana
Seuraa Facebookissa
Kara Kuumana
