Kyseenalaistaminen kuuluu työelämään - Kara Kuumana - Johtamisen Jyväsiä

Havaintoja työelämästä ja yritysmaailmasta.

16 tammikuuta, 2017

Kyseenalaistaminen kuuluu työelämään


Sain jokin aika sitten ihanaa palautetta eräältä kanssatyöntekijältä; On ihanaa kun sun kanssa saa olla erimieltä! Se oli yksi parhaista palautteista, mitä olen saanut pitkään aikaan! Arvostan kaikkia niitä jotka uskaltavat sanoa olevansa erimieltä, oli sitten kyse minun omasta tai jonkun toisen tekemästä päätöksestä. Kannustan luonnollisesti myös omia joukkojani haastamaan ajatuksiani. On aina ilahduttavaa kuulla jonkun heistä sanovan, että mietitkö nyt ihan loppuun asti. Silloin on hyvä hetki pysähtyä yhdessä miettimään, mikä olisi parempi ratkaisu.



Arjessa tehdään isoja ja pieniä päätöksiä. Kaikki päätökset tehdään sillä hetkellä vallitsevien tietojen valossa. Osa niistä onnistuu, jotkut epäonnistuu. Valitettavan usein juuri ne epäonnistuvat, joiden päättämisestä ollaan oltu ’muka’ samaa mieltä, kun kukaan ei ole uskaltanut kyseenalaistaa valittua ratkaisua. Vaihtoehtoisesti epäonnistunut päätös on voinut syntyä kulmahuoneessa ylhäisessä yksinäisyydessä, kun kukaan ei ole voinut kyseenalaistaa. Tässä pohdintaani siitä, miksi on tärkeää kannustaa rohkeaan kyseenalaistamiseen.




Useampi henkilö osa huomioida useampia näkökulmia

Valitettavan usein päätöksiä on ollut tekemässä homogeeninen joukko ihmisiä, joilla on sama koulutustausta, sama sukupuoli ja jopa samat harrastukset tai kaveripiiri. Kuinka helposti mikä tahansa idea näyttää homogeenisessä porukassa hyvältä idealta. Se jälkeen silmät suurin ihmetellään yhteistuumin, että kuinka ihmeessä saatettiin ajaa päin seinää. Mitä enemmän eri taustaisia ja eri kokemuksella olevia ihmisiä on tekemässä yhdessä päätöstä, sitä suuremmalla todennäköisyydellä päätös on myös onnistunut. En tarkoita tässä kohtaa ruotsalaistyyppistä diskuteeraamista tai torikokouksia. Tärkeisiin päätöksiin tarvitaan riittävästi ihmisiä, jotta eri näkökulmat tulee huomioitua, mutta liian suuri määrä ihmisiä puolestaan kangistaa päätöksenteon.


Hyvä päätös on operatiivisen onnistumisen perusta

Oli päätös mikä tasoinen tahansa, se tarkoittaa aina myös operatiivisia toimenpiteitä. Kuinka valitettavan tuttua onkaan se, että joku on jossakin tehnyt päätöksen, joka on aivan mahdotonta toteuttaa käytännössä. Fiksua on erityisesti kuunnella ja kannustaa niitä kyseenalaistamaan, jotka joutuvat asian käytännössä toteuttamaan (tai siivoamaan tehdyn päätöksen seuraukset). On täydellistä vastuuttomuutta antaa päätöksentekijän ajaa tieten tahtoen päin seinään, oli sitten kyse esimiehestä tai kolleegasta. Erityisen epäkunnioittavaa on vielä sen jälkeen esittää besservisseriä kertomalla kaikille, että mitä minä sanoin, erityisesti silloin jos mielipidettä on kysytty.


Kyseenalaistamisen kulttuurissa virheellinen päätös ei ehdi aiheuttaa suurta vaihinkoa
Arjen kiireissä varsinkaan pieniin päätöksiin ei ole aina mahdollisuutta kysyä monia mielipiteitä. Siksi luottamus on erityisen tärkeää. Kun luottamuksen ilmapiiri on syntynyt, on myös paljon turvallisempaa tehdä päätöksiä. Luottamuksen ilmapiirissä tieto virheellisestä päätöksestä päätyy päätöksen tekijän korviin huomattavasti nopeammin, kuin sellaisessa missä luottamusta ei ole. Mitä nopeammin päätöksentekijä tietää virheellisestä päätöksestä, sitä nopeammin myös korjausliikkeet saadaan käyntiin ja vahingot saadaan minimoitua.


Kyseenalaistamisen salliminen on luottamuksen osoitus

Ja lopulta viimeisin, mutta ei suinkaan vähäisin pointti. Kyseenalaistamisen salliminen on ennen kaikkea luottamuksen ja arvostuksen osoitus. Kun minä kuuntelen mitä sinulla on sanottavaa, sinä tiedät että arvostan mielipidettäsi, vaikka en olisikaan sinun kanssasi samaa mieltä asiasta. Tärkeää on luoda luottamuksen ilmapiiri, jossa jokainen uskaltaa automaattisesti kyseenalaistaa ilman pelkoa siitä että joku suuttuu.




Kuunteleminen ja kyseenalaistamisen hyväksyminen ei ole todellakaan mitään joojoo-miesten tai -naisten hymistelyä. Kyseenalaistamisen salliminen ei ole lupaus määrätynlaisesta päätöksestä vaan lupaus siitä, että toinen tulee kuulluksi ja samalla myös hyväksytyksi omine mielipiteineen. Kyseenalaistamisen salliva esimies tai johtaja, on sellainen joka uskoo itseensä ja arvostaa muita, päätyi hän sitten lopulta minkälaiseen päätökseen tahansa.