Kiire on huono statussymboli - Kara Kuumana - Johtamisen Jyväsiä

Havaintoja työelämästä ja yritysmaailmasta.

17 helmikuuta, 2017

Kiire on huono statussymboli


Bloggaukseni sai saman nimen kuin Tanja Vasaman kolumni Helsingin Sanomissa muutamaa viikkoa sitten. Kyse ei ole sattumasta, sillä kyseinen kolumni innoitti minua jatkamaan aiheen pohdiskelua. 

Ihailen erästä entistä esimiestäni siitä, kuinka hän hallitsi kiirettä ja kiireen tuntua. Aina kun menit tapaamiseen hänen kanssaan, koit olevasi tärkeä, tapaamisen tärkein keskipiste. Hän ei vilkuillut kelloa, ei vastannut puhelimeen, ohjasi ovelle tulijat palaamaan myöhemmin asiaan.

 Emma Seppälän tutkimuksen mukaan pitkäkestoinen stressi altistaa sairauksille ja kiihdyttää solujen vanhenemista. Se vahingoittaa muistia, luovuutta sekä kykyä tehdä päätöksiä, ratkaista ongelmia ja ajatella uusin tavoin.

Kiire ei ole haitallista vain johtajalle itselleen, vaan se heijastuu myös hänen ympäristöönsä ja alaisiinsa. Jos esimiehellä ei ole aikaa kuunnella, tulee tunne, että omaa työtä ei arvosteta. Kun yhteistä aikaa ei ole ideoiden purkamiseen, yritys ei kehity. Kun esimiehellä ei ole aikaa päätöksentekoon, on hän tiiminsä näkökulmasta pullonkaula, joka estää asioiden eteenpäin viemisen. Kiire voi aiheuttaa johtajalle itselleen stressiä, mutta sen seurauksena hän voi aiheuttaa stressiä myös muille.

Yhteinen aika on arvokkainta mitä esimies voi alaiselleen antaa. Se on kunnioitusta ja arvostusta. Se on mahdollisuuden antamista uudistamiselle ja uudistumiselle. Se on parempaa johtajuutta. Liika yhteinen aika voi tuntua alaisesta myös ahdistavalta. Se voi tuntua kyttäämiseltä, niskaan hönkimiseltä tai pikkuasioihin puuttumiselta. Kiire voi siis joskus olla myös hyväksi, jottei ole aikaa puuttua liiaksi lillukan varsiin. Kiire voi aiheuttaa myös sopivaa stressiä, jotta asiat rullaavat jouheasti eteenpäin.

Meidän jokaisen tulee muodostaa yksilöllinen suhteemme kiireeseen. Kun luomme tätä suhdetta, on muistettava mikä on minulle tärkeää, mutta yhtä lailla huomioitava, mikä on toisille tärkeää. Kysy ja kuuntele, tuumaa ja toimi. Haastavaa kyllä, mutta ihan mahdotonta - tuskin!