08 lokakuuta, 2017

Eriävät mielipiteet luovat timantteja ja tuloksia!



Nordic Business Forumissa esiintyneen Grantin mielestä olennaista on se, että työntekijät uskaltavat haastaa ja esimiehet eivät säikähdä kritiikkiä. Kyllä, ehdottomasti samaa mieltä! Aihe herätti myös mielenkiintoista keskustelua Twitterissä. Erään näkemyksen mukaan, kritiikin esittäjällä on aina oltava vastaehdotus, jos on eri mieltä. Ei, tähän väittämään en voi täysin sydämin yhtyä. Jokaisen on toki kyettävä sanoittamaan, mikä on ongelmana, miksi hän on eri mieltä tai mikä pointti oman ajatuksen takana on. On kuitenkin ajattelematonta vaatia kaikkia ja aina esittämään vastaehdotusta, ennen kuin voi olla eri mieltä.

Tehdäänpä hieman yksinkertaistettu esimerkki. Toimiston siivooja huomaa, että vesi valuu katosta sisään. Siivooja ei ole luonnollisestikaan putkityön ammattilainen, joten hänellä ei ole välttämättä aavistustakaan siitä, kuinka ongelma voitaisi korjata. Aikaisemman väitteen perusteella siivooja ei saisi nostaa ongelmaa esiin, koska hänellä ei ole korjausehdotusta asiaan. Kuulostaisihan se aika absurdilta!

Työelämässä kun puhutaan vähemmän konkreettisista asioista, voi käydä ihan samalla tavalla. Joku huomaa ongelman, mutta ei uskalla sanoa sitä ääneen, koska häneltä perinteisen tavan mukaan odotetaan ongelmaan ratkaisua. Tai vaihtoehtoisesti ongelmaa ei nosteta esiin, koska jobin postin tuoja on tapana ampua alas. Tai jos joku esittää uuden idean tai korjausehdotuksen, hänet automaattisesti laitetaan toteuttamaan ehdotus, vaikka hänellä ei olisi siihen aikaa, resursseja tai edellytyksiä.

On myös aika kapeakatseista linkittää näkemysten esittäminen pelkästään ongelmiin. Aina ei tarvitse olla käsillä ongelmaa, vaan kyse voi olla enneminkin halusta parantaa nykytilaa. Olin mukana eräässä tietojärjestelmäprojektissa, jossa haettiin kokonaan uudenlaista tapaa toimia. Minä ja eräs toinen työntekijä olimme toteutettavasta ratkaisusta täysin eri mieltä. Kummallakin oli oma näkemyksensä, jonka toinen kyllä ymmärsi. Kumpikaan ei ollut kuitenkaan valmiina luopumaan omasta ratkaisustaan, sillä molemmat kokivat vievänsä oleellista asiaa eteenpäin. Tilanne kävi melko tuskaiseksikin ja projektin aikataulu alkoi painaa päälle. Vääntö oli kovaa puolin ja toisin. Harkitsin jo jossakin vaiheessa jyrääväni toisen näkemyksen, prosessin omistajan ominaisuudessa. Arvostus oli kuitenkin molemmin puoleista, joten jyräämiseen en halunnut lähteä.

Kun paine alkoi muodostua riittävän kovaksi, alkoi ratkaisukin löytyä. Ei löytynyt kultaista keskitietä, vaan kolmas ratkaisu, mikä itse asiassa ratkaisi molempien alkuperäiset toiveet ja avasi samalla oven kokonaan uusien mahdollisuuksien maailmaan! Riittävän kovassa paineessa muodostui todellinen timantti!

Negatiivisesti soraääniin tai muutosehdotuksiin suhtautuva yrityskulttuuri torppaa kaiken kehityksen. Kilpailijat rynnivät ohi oikealta ja vasemmalta. Kun tulin viimeisimpään positiooni, päätin heti sanoa suoraa tiimilleni, että minua saa haastaa ja kanssani saa reilusti olla eri mieltä. Hetkeäkään en kadu sitä hetkeä! Siitä on taatusti hyötyä kaikille osapuolille. Työntekijät kokevat arvostusta, heitä kuunnellaan ja heitä osallistetaan. Heille annetaan mahdollisuus vaikuttaa, kehittää ja kehittyä. Esimies puolestaan voi olla luottavainen siitä, että hänen tiiminsä ei anna hänen ainakaan tahallaan juosta päin seinää. Arvostavassa ja kuuntelevassa kulttuurissa syntyy sekä timantteja että tuloksia!

Seuraa Twitterissä
Kirjoittaja @kalehto
Blogi @karakuumana

Tykkää Facebookissa
https://www.facebook.com/karakuumana

0 kommenttia:

Lähetä kommentti