Nordic Business Forumissa esiintyneen Grantin mielestä
olennaista on se, että työntekijät uskaltavat haastaa ja esimiehet eivät
säikähdä kritiikkiä. Kyllä, ehdottomasti samaa mieltä! Aihe herätti myös
mielenkiintoista keskustelua Twitterissä. Erään näkemyksen mukaan, kritiikin
esittäjällä on aina oltava vastaehdotus, jos on eri mieltä. Ei, tähän
väittämään en voi täysin sydämin yhtyä. Jokaisen on toki kyettävä sanoittamaan,
mikä on ongelmana, miksi hän on eri mieltä tai mikä pointti oman ajatuksen
takana on. On kuitenkin ajattelematonta vaatia kaikkia ja aina esittämään
vastaehdotusta, ennen kuin voi olla eri mieltä.
Tehdäänpä hieman yksinkertaistettu esimerkki. Toimiston siivooja
huomaa, että vesi valuu katosta sisään. Siivooja ei ole luonnollisestikaan
putkityön ammattilainen, joten hänellä ei ole välttämättä aavistustakaan siitä,
kuinka ongelma voitaisi korjata. Aikaisemman väitteen perusteella siivooja ei
saisi nostaa ongelmaa esiin, koska hänellä ei ole korjausehdotusta asiaan. Kuulostaisihan
se aika absurdilta!
Työelämässä kun puhutaan vähemmän konkreettisista asioista,
voi käydä ihan samalla tavalla. Joku huomaa ongelman, mutta ei uskalla sanoa
sitä ääneen, koska häneltä perinteisen tavan mukaan odotetaan ongelmaan
ratkaisua. Tai vaihtoehtoisesti ongelmaa ei nosteta esiin, koska jobin postin
tuoja on tapana ampua alas. Tai jos joku esittää uuden idean tai
korjausehdotuksen, hänet automaattisesti laitetaan toteuttamaan ehdotus, vaikka
hänellä ei olisi siihen aikaa, resursseja tai edellytyksiä.
On myös aika kapeakatseista linkittää näkemysten esittäminen
pelkästään ongelmiin. Aina ei tarvitse olla käsillä ongelmaa, vaan kyse voi
olla enneminkin halusta parantaa nykytilaa. Olin mukana eräässä
tietojärjestelmäprojektissa, jossa haettiin kokonaan uudenlaista tapaa toimia.
Minä ja eräs toinen työntekijä olimme toteutettavasta ratkaisusta täysin eri
mieltä. Kummallakin oli oma näkemyksensä, jonka toinen kyllä ymmärsi. Kumpikaan
ei ollut kuitenkaan valmiina luopumaan omasta ratkaisustaan, sillä molemmat
kokivat vievänsä oleellista asiaa eteenpäin. Tilanne kävi melko tuskaiseksikin
ja projektin aikataulu alkoi painaa päälle. Vääntö oli kovaa puolin ja toisin.
Harkitsin jo jossakin vaiheessa jyrääväni toisen näkemyksen, prosessin
omistajan ominaisuudessa. Arvostus oli kuitenkin molemmin puoleista, joten jyräämiseen
en halunnut lähteä.
Kun paine alkoi muodostua riittävän kovaksi, alkoi ratkaisukin
löytyä. Ei löytynyt kultaista keskitietä, vaan kolmas ratkaisu, mikä itse
asiassa ratkaisi molempien alkuperäiset toiveet ja avasi samalla oven kokonaan
uusien mahdollisuuksien maailmaan! Riittävän kovassa paineessa muodostui
todellinen timantti!
Negatiivisesti soraääniin tai muutosehdotuksiin suhtautuva yrityskulttuuri
torppaa kaiken kehityksen. Kilpailijat rynnivät ohi oikealta ja vasemmalta. Kun
tulin viimeisimpään positiooni, päätin heti sanoa suoraa tiimilleni, että minua
saa haastaa ja kanssani saa reilusti olla eri mieltä. Hetkeäkään en kadu sitä
hetkeä! Siitä on taatusti hyötyä kaikille osapuolille. Työntekijät kokevat
arvostusta, heitä kuunnellaan ja heitä osallistetaan. Heille annetaan
mahdollisuus vaikuttaa, kehittää ja kehittyä. Esimies puolestaan voi olla luottavainen
siitä, että hänen tiiminsä ei anna hänen ainakaan tahallaan juosta päin seinää.
Arvostavassa ja kuuntelevassa kulttuurissa syntyy sekä timantteja että
tuloksia!
Seuraa Twitterissä
Kirjoittaja @kalehto
Blogi @karakuumana
Tykkää Facebookissa
https://www.facebook.com/karakuumana
Seuraa Twitterissä
Kirjoittaja @kalehto
Blogi @karakuumana
Tykkää Facebookissa
https://www.facebook.com/karakuumana
