Alainen, oletko luuseri? - Kara Kuumana - Johtamisen Jyväsiä

Havaintoja työelämästä ja yritysmaailmasta.

01 syyskuuta, 2016

Alainen, oletko luuseri?

Esimiestaitojen kehittäminen on ollut jo vuosia tapetilla. Hyvä esimies luottaa, ohjaa, kannustaa, palkitsee ja kuuntelee. Hän on kiinnostunut alaisistaan, liiketoiminnasta ja itsensä kehittämisestä. Hän hyväksyy alaistensa erilaisuuden ja sopeuttaa johtamistapaansa yksilöllisesti. Hyvään esimieheen sitoudutaan. Hän on työhyvinvoinnin ja kestävän liiketoiminnan kulmakivi. Mutta näinköhän se liiketoiminta lähtee kukoistamaan ihan vaan esimiestaitoja kehittämällä ja alaisten erilaisuuteen sopeutumalla?

Loppuun asti hiottu esimies on yksinään kuin puun kuori. Ei auta vaikka olisi moniottelija, sosiaalitaituri ja
ihmeidentekijä, jos organisaatio ei ole hommassa mukana. Organisaatio on yhtä kuin tiimi. Tiimi on yhtä kuin tiimin jäsenten summa. Summaan taas vaikuttaa jokainen työntekijä omalla panoksellaan. Jokainen!

Pysähdytäänpä hetkeksi. Mikä on jokaisen työntekijän perusvelvollisuus? Jokaisen työntekijän perusvelvollisuus on antautua johdettavaksi valitsemassaan työssä ja hoitaa työtehtävänsä kunniakkaasti. Se, että työntekijä suostuu johdettavaksi ja hoitaa työtehtävänsä esimiehen toivomalla tavalla ei ole enää tänä päivänä itsestään selvää. Etenkin kotikonnuilla on vallalla kovinkin individiualistinen maailmankuva. Kaikkien kukkien pitäisi antaa kukkia ja kaikkien työtapoja pitäisi sietää loputtomasti. Luulisi tällä mallilla työtyytyväisyyden olevan huipussaan. Mutta kun kuuntelee ihmisiä, tulkitsee lukemaansa ja näkemäänsä, on työtyytyväisyyden kehittämisessä melkoisesti parantamisen varaa.
Mikä sitten mättää? 
Ainakin se, että työhyvinvointia ei voi ulkoistaa esimiesportaalle, työtovereille tai omistajille. Väitän, että jokaisella alaisella on organisaation onnistumiseen ja työhyvinvointiin vähintäänkin yhtä tärkeä merkitys ja rooli kuin esimiehellään.

Työhyvinvointi ja viihtyminen työpaikalla on jokaisen työntekijän vastuulla. Ei esimiehen. Ei kollegan. Ei Pirkon. Ei Matin. Ei Sepon. Vaan sinun! Ja minun! Ja Pirkon. Ja Matin. Työhyvinvointia ei voi tarjota hopealautasella. Sen eteen on tehtävä kovasti työtä. Perusedellytys on kantaa oma vastuunsa työssäviihtymisestä. Jos päivästä toiseen kuljet töissä vain sen laihan palkkapussin motivoimana et voi säteillä ympäristöösi innostusta, suoriudut vain pakollisesta ja siitäkin rimaa hipoen. Katkeroidut kun olematonta panostasi ei nähdä ja olet jumissa tehtävässä, jossa et viihdy. Vain sinä itse voit tehdä tarvitsemasi muutoksen. Joko hyväksyä reunaehdot ja tehdä omista ja kollegoidesi työpäivistä mukavia tai pakata laukkusi ja lähteä. Pahinta mitä voit tehdä ennen kaikkea itsellesi, mutta myös työympäristöllesi, on nielaista ja jatkaa tyytymättömänä sitä mitä sitten oletkin tekemässä. Esimiesportaan syyttely ei oloasi helpota. Sen sijaan rakentava keskustelu oman työsi edelleenkehittämiseksi esimiehesi kanssa voi kantaa hedelmää.

Haasteellisten ja itseään motivoivien työtehtävien löytyminen on myöskin meidän jokaisen omalla vastuulla. Jotta tässä tehtävässä voi onnistua, on tärkeää tunnistaa oman työympäristönsä reunaehdot. On myös tärkeää, että tunnet itsesi ja tunnistat kykysi ja mahdollisuutesi realistisesti. Voi toki olla että esimiehelläsi on tämän hetkiseen tilanteeseesi paljokin valtaa. Tulevaisuuden valinnoista päätät melko pitkälle itse. Taas kerran voit alistua ja jäädä paikoillesi tai voit kehittää itseäsi suuntaan, joka avaa itsellesi ovia tulevaisuudessa. On totta, että työnantajan etu on kehittää työntekijöidensä ammatillista osaamista, mutta jos yrityksestäsi huolimatta esimiehesi ei päästä sinua koulutukseen, niin oma vastuusi itsesi kehittämisestä kannattaa ottaa melko vakavasti. Itseään voi ja kannattaa kehittää myös vapaa-ajalla. Uuden osaamisen, uudenlaisten näkökulmien ja raikkaiden ajatusten metsästämiseen kannattaa nähdä vaivaa.

Kaiken ratkaisee asenne! Älä missään olosuhteissa suostu luuserin asemaan. Hyvällä asenteella taklaa tiukassa tilanteessa helposti jopa hyvän asiantuntemuksen. Hyvä alainen on motivoitunut. Hän on sitoutunut. Hän on luottamuksen arvoinen. Hän huolehtii omasta osaamisestaan ja omasta ammatillisesta kilpailukyvystään. Hän jakaa osaamisensa muiden käyttöön. Hän ymmärtää vastuunsa työyhteisöstään ja omasta viihtymisestään. 

Seuraa myös Twitterissä
Blogi @karakuumana
Kirjoittaja @tanjamantere

Lue myös aikaisemmat aihetta sivuavat bloggaukset